Sambokan tekemisen historiaa

Idut

En muista, mistä kuulin ensi kerran uralilaisista kielistä, mutta ne herättivät minussa heti kiinnostusta. Minun äidinkielelläni on sukulaisia, joita puhutaan Euroopasta Siperiaan! Tutustuin keinotekoisiin kieliin lukioikäisenä, kun luokkakaverini puhui kielestä, jolla on vain 16 sääntöä (esperanto). Samoihin aikoihin luin Tarun sormusten herrasta, joka sijoittuu kuvitteelliseen maailmaan, jota asuttivat keksittyjä kieliä puhuvat keksityt kansat.

Tein ensimmäisen keinotekoisen kieleni 20-vuotiaana. Se perustui lähinnä esperantoon ja länsieurooppalaisiin kieliin. Mielessäni iti myös ajatus uralilaisen välikielen tekemisestä, koska sellaista ei ollut vielä kukaan tehnyt, mutta tietoni suomen sukukielistä olivat olemattomia.

Budinos

Vuonna 2009 silmiini pisti sanomalehti Kalevan juttu budinos-kielestä. Sen oli tehnyt Arzami Otšei eli Aleksei Arzamazov Iževskissä, Udmurtiassa. Hain innostuneena kielestä heti lisätietoa, ja löysinkin alkuperäisen kirjan internetistä.

Kieleen tutustuttuani olin sitä mieltä, että budinos oli mennyt vikaan kahdessa tärkeässä kohdassa. Ensiksi sen kieliopillinen rakenne matki esperantosta sanaluokkapäätteet, mikä sopi minusta huonosti yhteen suomalais-ugrilaisten kielten kanssa. Toiseksi sen sanastossa ei otettu kunnolla huomioon sanojen kansainvälisyyttä. Yksi sana oli udmurtista, toinen suomesta, jne. Minusta olisi ollut tärkeää ottaa vain sellaisia sanoja, jotka ovat käytössä useissa uralilaisissa kielissä. (Vasta myöhemmin sain huomata, kuinka työlästä se on.) Päätin tehdä oman ja mielestäni paremman kielen.

Jälkikäteen ajateltuna olin liian ankara budinosta kohtaan. Minun olisi kannattanut antaa siitä palautetta ja yrittää auttaa parantamaan sitä. Budinoksesta tuli parannettu ja laajennettu laitos vuotta tai paria myöhemmin.

Budinos sai kohtalaisesti mainetta keinotekoiseksi kieleksi. Siitä julkaistiin lehtijuttuja ja myös kielitieteellinen analyysi. Sen lisäksi sitä todella käytettiin ainakin yhdessä kuoroesityksessä Virossa. Budinos vaipui kuitenkin pian unholaan, mikä kertonee siitä, että uralilaiselle välikielelle ei ole sen suurempaa kysyntää.

Sambokan alku

En itsekään miettinyt sen tarkemmin, kuka tarvitsisi uralilaista välikieltä, vaan aloin tekemään omaa kieltäni vasta-alkajan innolla. Ensi töikseni hankin suurimpien uralilaisten kielten, unkarin, viron, udmurtin, ersän ja marin, oppikirjoja. Olisi ollut viisaampaa lähteä liikkeelle kantakielestä tai kieliä vertailevan tutkimuksen kautta. (Onko modernia kokonaisesitystä saatavilla?)

Sambokan kielioppi oli kohtalaisen helppo suunnitella, koska uralilaisilla kielillä on paljon yhteistä. Rakensin sanastoa keräämällä sanojen sukukielisiä käännöksiä suureen taulukkoon. Sanakirjojen saatavuus oli ongelma. Parhaat itäisten kielten sanakirjat ovat venäjäksi, jota minä valitettavasti en osaa paljoakaan.

Elin lapsiperheellisen arkea ja kehitin kieltä lyhyin ja harvoin askelin. Vuonna 2014 keksin kielelle lopulta nimen, kirjoitin peruskieliopin, kokosin pienen 100-200 sanan sanaston, julkaisin materiaalit nettisivuillani ja kerroin siitä joillakin foorumeilla.

Kielen nimeksi tuli samboka. Se viittaa sampoon. Sana sampo tulee sanasta sammas, joka vuorostaan on laina kanta-arjalaisesta sanasta *stambhas 'pylväs, patsas'. Tarujen sampo on taivaan kirjokantta kantava maailmanpylväs, jonka taivaanjumala, seppä Ilmarinen, takoi. Ehkä taivaankappaleet muistuttavat sepän töitä ja itse aurinkokin sepän ahjossa liekehtivää rautaa. Samboka on sanasepän takoma luomus, jossa suomalais-ugrilaiset kielet on hitsattu yhteen.

Kalevalan sammolla oli juuret, ja lopulta se hajosi palasina maailmalle. Niin on käynyt myös uralilaisille kielille. Ensin oli yksi kantakieli, mutta nykyään uralilaisuus on hajautunut ja eriytynyt laajalle alueelle.

Suomalais-ugrilainen kongressi

Vielä samana vuonna 2014 Esa-Jussi Salminen kutsui minut pitämään esitelmän sambokasta 12. kansainväliseen fennougristikongressiin (CIFU XII). Se sytytti innostukseni kieltä kohtaan uudestaan ja tein useita lisäyksiä ja parannuksia. Kirjoitin suunnitellusta esitelmästä englanniksi tiivistelmän konferenssia varten. Pidin esitelmän kansainvälisen yleisön vuoksi englanniksi (diat PDF-tiedostona) kauniina loppukesän päivänä 18.8.2015 puoli luokkahuonetta täyttävälle yleisölle. Joku pyysi lupaa esitelmän äänittämiseen, johon tietysti myönnyin, mutta en tiedä, mitä äänitteelle sitten tapahtui. Esitelmän lopussa vastasin muutamaan kysymykseen, ja sitten oli vuorossa ruokatauko. Kukaan ei kiinnittänyt minuun sen enempää huomiota, joten käväisin yksin syömässä ja pyöräilin ymmälläni kotiin, vaikka alun perin olin aikonut käydä kuuntelemassa joitakin kiinnostavia esitelmiä.

Kongressin jälkeen sambokan kehittäminen jäi pitkäksi aikaa. Asia ei näyttänyt kiinnostavan ketään. Käytin aikani pandunia-apukielen ja sen eri sivujuonteiden kehittämiseen. Vuonna 2017 Madis Linnamägi pyysi minua kirjoittamaan artikkelin tekokielistäni Interlinguistica Tartuensis -julkaisuun. Päätin käsitellä artikkelissa panduniaa, koska pidin sitä sambokaa merkittävämpänä, koska sillä oli jo muitakin käyttäjiä luojansa lisäksi.

Uudelleensyntymä

Hain ja pääsin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä vuonna 2021. Edellisistä opinnoistani oli ehtinyt kulua jo kolmetoista vuotta. Ensimmäisen vuoden aikana opin rautaisannoksen suomen kielen rakenteesta, ja kävin viron ja unkarin peruskurssit sekä yleisen kielitieteen perusopinnot. Minulla oli ajatuksena kehittää sambokaa eteen päin opiskelun aikana, mutta koko ajan oli muuta tekemistä.

Vuoden 2022 alussa elokuvaohjaajaopiskelija Topi Raulo otti minuun yhteyttä. Hän oli tekemässä Suonsilmä-nimistä lyhytelokuvaa, jonka kuvitteellista maailmaa hän halusi elävöittää keksityllä kielellä, joka sekä kuulostaa että ei kuulosta suomelta. Hankkeessa oli aiottu käyttää alun perin budinosta, mutta myöhemmin tehtävä lankesi sambokalle. Sain tehtäväkseni kääntää lyhytelokuvan vuorosanat sambokaksi, mikä oli hyvä syy lopultakin palata kielen pariin.

Huomasin pian, että työni oli jäänyt pahasti kesken: Sanasto oli suppea ja keskeneräinen. Kieliopin kirjoittaminen oli jäänyt kesken. Lisäksi kielen äänteistö ja taivutusrakenne olivat tarkoitukseensa nähden liian monimutkaisia.

Käytin monta opiskelupäivää ja iltaa sambokan laittamiseksi uuteen kuosiin. Otin kielioppiin jonkin verran mallia kantauralista, josta Jaakko Häkkinen on kirjoittanut mainion oppaan Kantauralia ulkomaan eläville - Këntakäxli ulka-mëxin elapaj üling. (Kirjoituksen nimi kuuluisi muuten sambokaksi tüvekel ulgoman elevaive.) Tällä kerralla pyrin tekemään sambokasta sellaisen, että se olisi voinut kehittyä kantauralista johdonmukaisesti omanlaisekseen kieleksi. Rakenteen osalta se pitää suurin piirtein paikkansa, mutta kantauralin sanaston suppeuden takia sambokan sanastosta tuli pakostakin sekoitus eli kielistä.

Tässä vaiheessa sambokan äänteistö supistui, tarkemerkityt kirjaimet š, ž ja č jäivät pois, sijamuotojen määrä väheni, ja sanasto kasvoi vajaasta kahdesta sadasta yli viiteen sataan sanavartaloon.

Sambokan perusajatuksia

Sambokan ajatuksena on olla uralilainen välikieli. Se on siis eräänlainen silta, joka yhdistää uralilaisia kieliä toisiinsa. Käytännössä tämä on toteutettu siten, että sambokan rakenne mukailee uralilaisten kielten yleisiä piirteitä ja käyttää niin paljon yhteistä sanastoa kuin mahdollista.

Yhteisinä piirteinä sambokassa on kohtalainen määrä sijamuotoja, sen verbit taipuvat aika- ja persoonamuodoissa ja sen sanajärjestys on sama kuin yleensä. Sambokassa lauseen sanajärjestyksessä subjekti on ennen objektia (joko subjekti–objekti–verbi tai subjekti–verbi–objekti), määre tulee ennen pääsanaa, ja käytössä on postpositiot (esim. talon takana) prepositioiden sijasta (esim. takana talon).

Yhteinen sanasto on peräisin monesta kerroksesta. Vanhinta kerrosta kutsutaan kantauraliksi. Siitä on peräisin mm. seuraavan lauseen kaikki sanat.

Samboka	Eleva kala ujes ved alna.
Suomi	Elävä kala ui veden alla.
Unkari	Eleven hal úszik a víz alatt.
Viro	Elav kala ujub vee all.
Võro	Eläv kala ujos vii all.
Mokša	Эряй кал ведь ала уйи. (Erjai kal vedj ala uji.)
Ersä	Эриця кал ведь ало уйи. (Eritsja kal vedj alo uji.)
Mari	Илыше кол вӱд йымaлне ия. (Ilïše kol vüd jïmalne ija.)
Udmurtti	Улеп чориг ву улын уя. (Ulep čorĭg vu ulĭn uja.)

Kantaurali jakautui nenetsikieliin ja suomalais-ugrilaisiin kieliin. Jälkimmäinen jakautui edelleen ugrilaisiin kieliin ja suomalais-permiläisiin kieliin. Seuraavan lauseen sanat ovat peräisin kantaugrista paitsi mennä-verbi, joka on kantauralista.

Samboka	Peke lov lasen menes tovn selna.
Unkari	Fekete ló lassan megy a tó szélén.
Mansi	Petge luv lašinen mini tou silna.
Suomi	Musta hevonen hitaasti menee järven laitaa.

Suomalais-permiläisestä haarasta on peräisin myös paljon sanoja.

Samboka hyödyntää myös sellaisia sanoja, jotka ovat yhteisiä nykykielissä. Ne ovat enimmäkseen peräisin latinalaisista, germaanisista, slaavilaisista ja balttilaisista kielistä. Esimerkiksi toisaalta suomen vapaa ja viron vaba ja toisaalta unkarin szabad on lainattu itsenäisesti slaavilaisista kielistä (alkumuoto: _svabada_). Se siis esiintyy suomalais-ugrilaisen kielikunnan ääripäissä, vaikka se ei koskaan kuulunutkaan kantakieleen. Tämä sana sopii siis täydellisesti sambokaan, johon se on otettu välimuodossa sabad*.

Versioiden vertailua

2015: Elava kala ujas ved ala.
2022: Eleva kala ujes ved alna.
'Elävä kala ui veden alla.'

2015: Par lona!
2022: Par päjt!
'Hyvää päivää!'

2015: Misa te elat?
2022: Mina te eled?
'Missä sinä asut?'

2015: Men kodo oles ton mu pola.
2022: Kodom oles tovn mu pelna.
'Kotini on järven toisella puolella.'

2015: Min pola mei olemi?
2022: Mi pelna mei olemi?
'Millä puolella me olemme?'

2015: Ti oles lona pol.
2022: Ta oles lona pel.
'Tämä on eteläpuoli.'

---

Kirjoittanut Risto Kupsala, 11.5.2022