Sambokan kielioppi
Johdanto
Tässä luvussa kuvataan sambokan kieliopin pääpiirteet. Kaikista käsitellyistä asioista annetaan myös lyhyitä esimerkkejä. Paremman kokonaiskuvan kielestä voi kuitenkin muodostaa esimerkkikeskusteluja ja -tekstejä lukemalla.
Kieliopin kuvauksen joukkoon on sijoitettu Tietoa uralilaisista kielistä -otsikoiden alle taustatietoja siitä, miten samat kielenpiirteet esiintyvät luonnollisissa uralilaisissa kielissä. Niiden tehtävä on myös tehdä näkyväksi ja perustella sitä, miksi kukin kielenpiirre on valittu juuri sellaisena eikä toisenlaisena sambokaan.
Sambokan yleinen rakenne on sama kuin kaikissa uralilaisissa kielissä. Se on agglutinoiva eli vartaloita ja päätteitä yhteen liimaava kieli, jossa kieliopilliset suhteet ilmaistaan enimmäkseen sanojen päätteillä. Sanojen järjestyksellä ei ole suurta merkitystä. Päätteet liittyvät muuttumattomaan sanavartaloon suoraan tai sidevokaalin välityksellä. Myös päätteet ovat muuttumattomia, ja jokaisella niistä on vain yksi merkitys.
Esimerkiksi sana kodoimna koostuu sanavartalosta kodo 'koti', monikon tunnuksesta -i, yksikön 1. persoonan tunnuksesta -m, ja olosijan päätteestä -na. Kokonaisuutena kodo+i+m+na siis merkitsee 'kotonani'.
Ääntäminen ja kirjoitus
Sambokaa kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla äänteenmukaisesti. Jokaista äännettä vastaa yksi kirjain ja jokaista kirjainta yksi äänne. Sambokan kirjaimet luetellaan alla aakkosjärjestyksessä.
A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V Z Ä Ö Ü
Suurin osa kirjaimista äännetään samalla tavalla kuin suomessa. Poikkeuksia ja lisäyksiä ovat:
- Ü äännetään kuten suomen y.
- C äännetään /ts/.
- Z äännetään soinnillisena s:nä, kuten englannin sanassa "zoo" tai saksan sanassa "See".
- G äännetään itsenäisenä myös yhtymässä ng.
Alla olevassa taulukossa on vielä kootusti sambokan äänteet.
Huulet | Hammasvalli | Kitalaki | Kitapurje | Äänirako | |
---|---|---|---|---|---|
Umpiäänteet | b p | t d | c | k g | |
Hankausäänteet | f | s z | h | ||
Nenä-äänteet | m | n | |||
Laideäänne | l | ||||
Täryäänne | r | ||||
Puolivokaalit | v | j | |||
Suppeat vokaalit | u | i ü | |||
Välivokaalit | o | e ö | |||
Väljät vokaalit | a | ä | |||
Takainen | Keskinen | Etinen |
Lisäkirjaimet
Lisäksi sambokankielisissä teksteissä voi törmätä lisäkirjaimiin, joita voidaan käyttää henkilö- ja paikannimissä. Näitä ovat erityisesti suhuäänteitä esittävät kirjaimet č, š ja ž.
Hatulliset kirjaimet on melko helppoa näppäillä ottamalla käyttöön suomalainen laajennetu näppäimistö tai viron näppäimistö (täällä malliksi virtuaalinäppäimistö).
Vokaalisointu
Useissa uralilaisissa kielissä vallitsee vokaalisointu eli vokaaliharmonia, joka määrää, että samassa sanassa saa esiintyä vain joko etuvokaaleita tai takavokaaleita sekä puolueettomia vokaaleita. Vokaalisointu vaikuttaa mm. sijapäätteisiin, joista voi olla sekä etuvokaalinen että takavokaalinen vaihdokas. Vaihdokas tarkoittaa esimerkiksi sijapäätettä kuten suomen -ssa ja -ssä, jossa vaihdokasvokaalipari on siis a–ä.
Kieli | Takavokaalit | Etuvokaalit | Puolueettomat | Vaihdokasvokaaliparit |
---|---|---|---|---|
unkari | a á o ó u ú | ö ő ü ű | e é i í | a–e, á–é, o–ö–e, ó–ő, u–ü, ú–ű |
suomi | a o u | ä ö y | e i | a–ä, o–ö, u–y, |
võro | a o u õ | ä ö ü e | i | a–ä, o–ö, u–ü, õ–e |
ersämordva | o u | e | a i | o–e |
niittymari | o u | ö ü | a e i ə | o–ö–e |
vuorimari | a y o u | ä ÿ ö ü | e i | (ei tiedossa) |
Unkarissa, suomessa, ersämordvassa ja võrossa vokaalisointu kattaa kaikki sanat lukuun ottamatta uudehkoja lainasanoja (kuten olympialaiset). Marin kielessä vokaalisointu on suppea-alainen, sillä se vaikuttaa vain pariin sijamuotoon, yksikön kolmannen persoonan omistusliitteeseen ja kymmenlukuihin.
Nykykäsityksen mukaan vokaalisointu vallitsi jo uralilaisessa kantakielessä. Se on kadonnut monesta kielestä, mm. eesti, mokšamordva, udmurtti, komi ja saame.
Myöskään sambokassa ei ole vokaalisointua. Sanojen päätteet eivät muutu etuvokaalisiksi, vaikka sanavartalossa esiintyisi etuvokaaleita ä, ö ja ü. Esimerkkejä: sül 'syli', sülna 'sylissä', sülta 'sylistä'.
Konsonantit
Konsonantteja on runsaammin sambokassa kuin suomessa. Siinä tehdään ero soinnillisten ja soinnittomien konsonanttien kesken. Näin oli alkujaan suomessakin, mutta ero hävisi aikojen saatossa. Se on kuitenkin säilynyt karjalassa ja sitä etäisemmissä kielisukulaisissamme.
Erilaisia ässiä on kuusi. Hatuttomat ässät (s, c, z) sihautetaan terävästi kielen kärki hammasvallia vasten. Hatulliset ässät (š, č, ž) suhautetaan kielen kärki taempana ja ylempänä.
Liudennus
Liudennus tarkoittaa kielellä muodostettavan konsonantin ääntämistä j-mäisesti siten, että kielen etuselkä kohoaa lähellä kitalakea niin kuin j:tä ääntäessä. Esimerkiksi liudennettu t äännetään siten, että kielen kärki on normaalisti etuylähampaita vasten ja lisäksi kielen selkä kaartuu kohti kitalakea.
Sambokassa liudennus on valinnaista ja se kuuluu korostusvaihtelun piiriin. Toisin sanoen, sellaiset puhujat, joiden äidinkielessä liudennus on luonnollista, saavat käyttää liudennusta taipumustensa mukaan, mutta ne, joille liudennus on vierasta, ei tarvitse sitä opetella.
Sellainen konsonantti voi liudentua, joka on suppeiden etuvokaalien i tai ü tai puolivokaalin j edellä. Esimerkiksi nimi Katja voi ääntyä liudentuneesti /ka-tja/ tai liudentumatta /kat-ja/ – tai jopa unkarilaisittain lakiäänteellä /ka-tya/. Vastaavasti Kati voi ääntyä liudentuneesti /ka-tji/ tai liudentumatta /ka-ti/.
Tietoa uralilaisista kielistä
Liudennus on yleinen piirre uralilaisissa kielissä. Se vallitsee unkarissa, mordvassa, marissa, eestissä, karjalassa, vepsässä ja suomen kielessäkin savon murteessa.
Liudennusta merkitään monella eri tavalla. Karjalan kielessä liudennusmerkkinä on ' eli heittomerkki. Savon murteessa liudennusmerkkinä on j, kuten murresanassa vesj 'vesi'. Kyrillistä kirjaimistoa käyttävissä kielissä konsonantti ääntyy liudentuneena, kun sitä seuraa liudentava vokaalikirjain (е, ё, и, ю, я) tai pehmeä merkki ь. Eestin kielessä i liudentaa sitä edeltävän kielenkärjellä muodostetun konsonantin (l, n, s tai t). Unkarin kielessä eräänlainen liudennus eli lakiäänteeksi muuttuminen tapahtuu, kun konsonanttia seuraa y tai j. Siksi esimerkiksi sana Magyar 'Unkari' kuulostaa suomalaisen korvissa kuin se olisi Madjar.
Liudennus on niin yleinen piirre, että se kuuluu ehdottomasti myös uralilaiseen välikieleen. Toisaalta eri kielissä liudentuu eri määrä konsonantteja: unkarissa kolme, eestissä neljä, udmurtissa kahdeksan – ja suomessa ei yhtään. Tämän vaihtelevuuden vuoksi liudennus on välikielessä vain toissijainen piirre, joka kuuluu korostusvaihtelun piiriin.
Sanan paino
Unkarissa, suomessa ja eestissä paino on sanan ensimmäisellä tavulla. Ersämordvan puhekielessä paino on tavallisesti ensitavulla, kirjakielessä painon paikka vaihtelee. Marissa painotetaan täysvokaalin sisältävää tavua tai muutoin ensimmäistä tavua. Udmurtissa paino on yleensä viimeisellä tavulla.
Yhteyskielessä paino on säännöllisesti sanan ensimmäisellä tavulla. Painottoman tavun vokaalit äännetään yhtä selvästi kuin painollisenkin tavun.
Sanaluokat
Sambokan sanaluokat ovat substantiivit eli nimisanat, adjektiivit eli laatusanat, verbit eli teonsanat, adverbit eli seikkasanat, numeraalit eli lukusanat ja taipumattomat eli sekalainen joukko kielioppisanoja.
Substantiivit
Substantiivit eli nimisanat nimeävät olentoja, esineitä ja asioita. Sambokan substantiiveille on ominaista, että niillä on luku ja sija.
Luku
Sambokan luvut ovat yksikkö ja monikko. Substantiivi on perusmuodossaan yksikössä, jolloin siihen ei liity mitään päätettä. Monikkomuoto saadaan lisäämällä sanaan monikon tunnus -i. Se voi liittyä yhtä hyvin konsonantti- kuin vokaaliloppuiseenkin sanavartaloon.
ked : kedi 'käsi : kädet'
kodo : kodoi 'koti : kodit'
kala : kalai 'kala : kalat'
Monikkomuoto esiintyy yleensä vain itsenäisenä. Lukusanojen kanssa käytetään yksikkömuotoa.
Me nägen kolme kala ja vit beka.
– Minä näen kolme sammakkoa.
Kalai ujsi vedna.
– Kalat uivat vedessä.
*Bekai
Tietoa uralilaisista kielistä
Monikon tunnus -i (tai -j) periytyy kantauralista saakka, kuten sanassa *kala-j-na 'kaloina'. Se esiintyy suomessa monikon kaikissa sijoissa paitsi nominatiivissa, esim. käs+i+ssä, kote+j+a ja kalo+i+lle. Unkarissa se esiintyy omistusmuodollisissa substantiiveissa, vrt. halam '(yksi) kalani', halaim '(useat) kalani'.
Sijamuodot
Sambokassa on 7 sijamuotoa, jotka luetellaan alla olevassa taulukossa. Sambokassa ainoastaan pronominit ja substantiivit taipuvat sijamuodoissa mutta adjektiivit eivät. Esimerkiksi lausekkeessa ud pici kodona 'uudessa pienessä kodissa' vain viimeinen sana saa sijapäätteen -na.
Sija | Yksikkö | Monikko | ||
---|---|---|---|---|
Nominatiivi eli nimisija | kala | 'kala' | kalai | 'kalat, kaloja' |
Genetiivi eli omistussija, -n | kalan | 'kalan' | kalain | 'kalojen' |
Akkusatiivi eli kohdesija, -t | kalat | 'kalaa' | kalait | 'kalat, kaloja' |
Lokatiivi eli olosija, -na | kalana | 'kalalla' | kalaina | 'kaloilla' |
Latiivi eli tulosija, -ve | kalave | 'kalalle' | kalaive | 'kaloille' |
Ablatiivi eli erosija, -ta | kalata | 'kalalta' | kalaita | 'kaloilta' |
Translatiivi eli tarkoitussija, -ksi | kalaksi | 'kalaksi' | kalaiksi | 'kaloiksi' |
Nimisija
Nimisija eli nominatiivi on sijapäätteetön. Se on lauseopissa subjektin sija, ja myös postpositioiden täydennykset ovat nominatiivissa.
Kala ujes ved alna. – Kala ui veden alla.
Kohdesija
Kohdesijan eli akkusatiivin sijapääte on -t. Se on lauseopissa objektin sija. Sijapääte liittyy sanavartaloon tarvittaessa sidevokaalin -e- välityksellä.
Siger näges macet.
– Hiiri näkee kissan.
Mace näges sigert.
– Kissa näkee hiiren.
Omistussija
Omistussijan eli genetiivin sijapääte on -n. Se ilmaisee omistusta.
kalan
'kalan'
kalain
'kalojen'
käden
'käden'
kädin
'käsien, kätten'
Genetiivi on myös postposition täydennyksen sija. Esim. veden alna 'veden alla'.
Olosija
Olosija eli lokatiivi olosija ilmaisee paikkaa tai ajankohtaa. Sen sijapääte on -na.
kalana
'kalan luona'
kalaina
'kalojen luona'
kädena
'käden luona'
kädina
'käsien luona'
Tulosija
Tulosija eli latiivi ilmaisee liikkeen kohdetta, vastaanottajaa tai tapahtuman päättymisaikaa. Sen sijapääte on -ve.
kalave
'kalan luo'
kalaive
'kalojen luo'
kädeve
'käden luo'
kädive
'käsien luo'
Erosija
Erosija eli ablatiivi ilmaisee liikkeen tai tapahtuman alku- tai lähtökohtaa. Sen sijapääte on -ta.
kalata
'kalan luota'
kalaita
'kalojen luota'
kädeta
'käden luota'
kädita
'käsien luota'
ülna, ülve, ülta
'yllä, ylle, yltä'
alna, alve, alta
'alla, alle, alta'
Tarkoitussija
Tarkoitussija eli translatiivi ilmaisee tekemisen tarkoitusta.
miksi 'miksi, mitä varten', kiksi 'ketä varten', seksi 'siksi, sitä varten', kalaksi 'kalaa varten'
Adjektiivit eli laatusanat
Adjektiiveja taivutetaan vertailuasteissa. Laadun korkeampaa astetta ilmaisevan komparatiivin tunnus on -mba. Laadun korkeinta astetta ilmaiseva superlatiivi ilmaistaan lausekkeena.
par 'hyvä',
paremba 'parempi'
mindeta paremba 'paras, kaikkea parempi'
ud 'uusi'
udemba 'uudempi,
mindeta udemba 'uusin, kaikkea uudempi'
Lukusanat eli numeraalit
Perusluvut
Ykköset | ||
---|---|---|
0 nul | 10 kümen | 20 kaktemen |
1 ükte | 11 kümen ükte | 21 kaktemen ükte |
2 kakte | 12 kümen kakte | 22 kaktemen kakte |
3 kolme | 13 kümen kolme | 23 kaktemen kolme |
4 nelj | 14 kümen nelj | 24 kaktemen nelj |
5 vit | 15 kümen vit | 25 kaktemen vit |
6 kut | 16 kümen kut | 26 kaktemen kut |
7 secem | 17 kümen secem | 27 kaktemen secem |
8 kakteksa | 18 kümen kakteksa | 28 kaktemen kakteksa |
9 ükteksa | 19 kümen ükteksa | 29 kaktemen ükteksa |
Ykköset | Kymmenet | Sadat | Tuhannet |
---|---|---|---|
1 ükte | 10 kümen | 100 (ükte)sad | 1000 (ükte)tuha |
2 kakte | 20 kaktemen | 200 kaktesad | 2000 kaktetuha |
3 kolme | 30 kolmemen | 300 kolmesad | 3000 kolmetuha |
4 nelj | 40 neljemen | 400 neljesad | 4000 neljetuha |
5 vit | 50 vitemen | 500 vitesad | 5000 vitetuha |
6 kut | 60 kutemen | 600 kutesad | 6000 kutetuha |
7 secem | 70 secemmen | 700 secemsad | 7000 secemtuha |
8 kakteksa | 80 kakteksamen | 800 kakteksasad | 8000 kakteksatuha |
9 ükteksa | 90 ükteksamen | 900 ükteksasad | 9000 ükteksatuha |
Järjestysluvut
Järjestysluvut muodostetaan perusluvuista päätteellä -nde.
- üktende 'ensimmäinen'
- kaktende 'toinen'
- kolmende 'kolmas'
- neljende 'neljäs'
- vitende 'viides'
- kutende 'kuudes'
- secemende 'seitsemäs'
- kakteksande 'kahdeksas'
- ükteksande 'yhdeksäs'
- kümenende 'kymmenes'
- kümen üktende 'yhdestoista'
- kümen kaktende 'kahdestoista'
- kümen kolmende 'kolmastoista'
- kümen neljende 'neljästoista'
- kümen vitende 'viidestoista'
- kümen kutende 'kuudestoista'
- kümen secemende 'seitsemästoista'
- kümen kaktksande 'kahdeksastoista'
- kümen ükteksande 'yhdeksästoista'
- kaktemenende 'kahdeskymmenes'
- kaktemen üktende 'kahdeskymmenesyhdes'
Lisäksi samaa johdinta voi käyttää myös sopiviin substantiiveihin, kuten edende 'ensimmäinen, etummainen' ja vigende 'viimeinen'.
Pronominit
Persoonapronominit
Persoona | Yksikkö | Monikko | ||
---|---|---|---|---|
1. | me | 'minä' | mei | 'me' |
2. | te | 'sinä' | tei | 'te' |
3. | se | 'hän' | sei | 'he' |
Pronominit saavat samat sijapäätteet kuin substantiivitkin. Esim. men 'minun', met 'minua', mein 'meidän', meit 'meitä'.
Muita
ta 'tämä'
mi 'mikä'
ki 'kuka'
ami 'joka, se mikä'
aki 'joka, se kuka'
nemi 'ei mikään'
neki 'ei kukaan'
Postpositiot
Sambokassa ei ole erikseen varsinaisia postpositioita, vaan niiden tehtävää hoitavat paikallissijoissa taipuvat substantiivit.
Kantasana | Olosijassa | Tulosijassa | Erosijassa |
---|---|---|---|
ed 'etupuoli' | edna 'edessä, edellä' | edve 'eteen' | edeta 'edestä' |
al 'alapuoli' | alna 'alla' | alve 'alle' | alta 'alta' |
ül 'yläpuoli' | ülna 'yllä' | ülve 'ylle' | ülta 'yltä' |
per 'jälkipuoli, perä' | perna 'perässä, jäljessä' | perve 'perään, jälkeen' | perta 'perästä, jäljestä' |
Postpositiota täydentävä substantiivi voi olla nominatiivissa tai genetiivissä.
ved alna tai veden alna
'veden alla'
kodo edna tai kodon edna
'talon edessä'
Verbit
Menevä ja tuleva aika
Menevä aikamuoto ilmaisee meneillään olevaa tai tulevaa tekemistä. Se vastaa merkitykseltään siis suomen preesensiä. Menevän ajan verbit muodostetaan liittämällä persoonapääte verbin vartaloon (tarvittaessa sidevokaalin -e- välityksellä).
Esimerkki 1. el 'elää'.
Yksikkö | Monikko | ||
---|---|---|---|
me elem | 'minä elän' | mei elemi | 'me elämme' |
te eled | 'sinä elät' | tei eleti | 'te elätte' |
se eles | 'hän elää' | sei elesi | 'he elävät' |
Esimerkki 2. ju 'juoda'.
Yksikkö | Monikko | ||
---|---|---|---|
me jum | 'minä juon' | mei jumi | 'me juomme' |
te jud | 'sinä juot' | tei juti | 'te juotte' |
se jus | 'hän juo' | sei jusi | 'he juovat' |
Mennyt aika
Mennyt aikamuoto muodostetaan verbin vartalosta, menneen ajan tunnuksesta -i- ja persoonapäätteestä.
Esimerkki 1. el 'elää'.
Yksikkö | Monikko | ||
---|---|---|---|
me elim | 'minä elin' | mei elimi | 'me elimme' |
te elit | 'sinä elit' | tei eliti | 'te elitte' |
se elis | 'hän eli' | sei elisi | 'he elivät' |
Esimerkki 2. ju 'juoda'.
Yksikkö | Monikko | ||
---|---|---|---|
me juim | 'minä join' | mei juimi | 'me joimme' |
te juid | 'sinä joit' | tei juiti | 'te joitte' |
se juis | 'hän joi' | sei juisi | 'he joivat' |
Tietoa uralilaisista kielistä
Mennyttä aikamuotoa merkitään eri tunnuksilla eri kielissä.
(1) Uralilaisesta kantakielestä periytyvä -i- on käytössä suomessa, mordvassa, udmurtissa, komissa, marissa ja osittain eestissä.
(2) Mahdollisesti jo kantakielessä ollut -si-tunnus esiintyy erityisesti virossa.
(3) Unkarin menneen ajan tunnus -t- on ilmeisesti kehittynyt itsenäisesti.
Sambokassa menneen aikamuodon tunnus on -i-, koska se esiintyy useimmissa kielissä.
Tapamuodot
Mahtotapa ilmaistaan liitteellä -ne-. Sitä käytetään kun tekemistä pidetään mahdollisena, todennäköisenä tai ehdollisena.
Me tulnem, ha te tulet.
– Minä tulisin, jos sinä tulet.
Mei läktenemi homena.
– Me lähtenemme huomenna.
Käskytapa eli imperatiivi ilmaistaan liitteellä -ka-. Yleensä käsky kohdistuu toiseen persoonaan eli sinuun tai teihin, jolloin persoonapäätettä ei tarvita.
Tolka!
– Tule! / Tulkaa!
Menka!
– Mene! / Menkää!
Meteka set!
– Mieti sitä! / Miettikää sitä!
Persoonapääte kuuluu ensimmäisen ja kolmannen persoonan käskymuotoihin.
Menkami!
– Menkäämme!
Menkas!
– Menköön!
Menkasi!
– Menkööt!
Kieltomuodot
Sambokan kieltosana on ne. Sitä käytetään kahdella tavalla.
-
Kieltosana toimii verbinä ja se taipuu kuten suomessa, marissa, mordvassa, udmurtissa ja komissa. Esim. Me nem pun, te ned pun. 'Minä en puno, sinä et puno'.
-
Kieltosana on taipumaton kuten unkarissa ja eestissä, sen sijaan kielletty verbi taipuu.
Me ne punem, te ne puned. – Minä en puno, sinä et puno.
Partisiipit
-va
– päättymätön tekeminen
-tu
– päättynyt tekeminen
meneva
– menevä
menetu
– mennyt
Passiivimuodoissa käytetään passiivin liitettä -vi.
aveva
– avautuva
avvitu
– avattu
Sanojen johtaminen
Substantiiveista
Pienennysmuoto saadaan liitteellä -ka. peni 'koira' → penika 'penikka, pentu'