Sambokan kielioppi

Johdanto

Tässä luvussa kuvataan sambokan kieliopin pääpiirteet. Kaikista käsitellyistä asioista annetaan myös lyhyitä esimerkkejä. Paremman kokonaiskuvan kielestä voi kuitenkin muodostaa esimerkkikeskusteluja ja -tekstejä lukemalla.

Kieliopin kuvauksen joukkoon on sijoitettu Tietoa uralilaisista kielistä -otsikoiden alle taustatietoja siitä, miten samat kielenpiirteet esiintyvät luonnollisissa uralilaisissa kielissä. Niiden tehtävä on myös tehdä näkyväksi ja perustella sitä, miksi kukin kielenpiirre on valittu juuri sellaisena eikä toisenlaisena sambokaan.

Sambokan yleinen rakenne on sama kuin kaikissa uralilaisissa kielissä. Se on agglutinoiva eli vartaloita ja päätteitä yhteen liimaava kieli, jossa kieliopilliset suhteet ilmaistaan enimmäkseen sanojen päätteillä. Sanojen järjestyksellä ei ole suurta merkitystä. Päätteet liittyvät muuttumattomaan sanavartaloon suoraan tai sidevokaalin välityksellä. Myös päätteet ovat muuttumattomia, ja jokaisella niistä on vain yksi merkitys.

Esimerkiksi sana kodoimna koostuu sanavartalosta kodo 'koti', monikon tunnuksesta -i, yksikön 1. persoonan tunnuksesta -m, ja olosijan päätteestä -na. Kokonaisuutena kodo+i+m+na siis merkitsee 'kotonani'.

Ääntäminen ja kirjoitus

Sambokaa kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla äänteenmukaisesti. Jokaista äännettä vastaa yksi kirjain ja jokaista kirjainta yksi äänne. Sambokan kirjaimet luetellaan alla aakkosjärjestyksessä.

A B C D E F G H I J K L M N O P R S T U V Z Ä Ö Ü

Suurin osa kirjaimista äännetään samalla tavalla kuin suomessa. Poikkeuksia ja lisäyksiä ovat:

  • Ü äännetään kuten suomen y.
  • C äännetään /ts/.
  • Z äännetään soinnillisena s:nä, kuten englannin sanassa "zoo" tai saksan sanassa "See".
  • G äännetään itsenäisenä myös yhtymässä ng.

Alla olevassa taulukossa on vielä kootusti sambokan äänteet.

Huulet Hammasvalli Kitalaki Kitapurje Äänirako
Umpiäänteet b p t d c k g
Hankausäänteet f s z h
Nenä-äänteet m n
Laideäänne l
Täryäänne r
Puolivokaalit v j
Suppeat vokaalit u i ü
Välivokaalit o e ö
Väljät vokaalit a ä
Takainen Keskinen Etinen

Lisäkirjaimet

Lisäksi sambokankielisissä teksteissä voi törmätä lisäkirjaimiin, joita voidaan käyttää henkilö- ja paikannimissä. Näitä ovat erityisesti suhuäänteitä esittävät kirjaimet č, š ja ž.

Hatulliset kirjaimet on melko helppoa näppäillä ottamalla käyttöön suomalainen laajennetu näppäimistö tai viron näppäimistö (täällä malliksi virtuaalinäppäimistö).

Vokaalisointu

Useissa uralilaisissa kielissä vallitsee vokaalisointu eli vokaaliharmonia, joka määrää, että samassa sanassa saa esiintyä vain joko etuvokaaleita tai takavokaaleita sekä puolueettomia vokaaleita. Vokaalisointu vaikuttaa mm. sijapäätteisiin, joista voi olla sekä etuvokaalinen että takavokaalinen vaihdokas. Vaihdokas tarkoittaa esimerkiksi sijapäätettä kuten suomen -ssa ja -ssä, jossa vaihdokasvokaalipari on siis a–ä.

Kieli Takavokaalit Etuvokaalit Puolueettomat Vaihdokasvokaaliparit
unkari a á o ó u ú ö ő ü ű e é i í a–e, á–é, o–ö–e, ó–ő, u–ü, ú–ű
suomi a o u ä ö y e i a–ä, o–ö, u–y,
võro a o u õ ä ö ü e i a–ä, o–ö, u–ü, õ–e
ersämordva o u e a i o–e
niittymari o u ö ü a e i ə o–ö–e
vuorimari a y o u ä ÿ ö ü e i (ei tiedossa)

Unkarissa, suomessa, ersämordvassa ja võrossa vokaalisointu kattaa kaikki sanat lukuun ottamatta uudehkoja lainasanoja (kuten olympialaiset). Marin kielessä vokaalisointu on suppea-alainen, sillä se vaikuttaa vain pariin sijamuotoon, yksikön kolmannen persoonan omistusliitteeseen ja kymmenlukuihin.

Nykykäsityksen mukaan vokaalisointu vallitsi jo uralilaisessa kantakielessä. Se on kadonnut monesta kielestä, mm. eesti, mokšamordva, udmurtti, komi ja saame.

Myöskään sambokassa ei ole vokaalisointua. Sanojen päätteet eivät muutu etuvokaalisiksi, vaikka sanavartalossa esiintyisi etuvokaaleita ä, ö ja ü. Esimerkkejä: sül 'syli', sülna 'sylissä', sülta 'sylistä'.

Konsonantit

Konsonantteja on runsaammin sambokassa kuin suomessa. Siinä tehdään ero soinnillisten ja soinnittomien konsonanttien kesken. Näin oli alkujaan suomessakin, mutta ero hävisi aikojen saatossa. Se on kuitenkin säilynyt karjalassa ja sitä etäisemmissä kielisukulaisissamme.

Erilaisia ässiä on kuusi. Hatuttomat ässät (s, c, z) sihautetaan terävästi kielen kärki hammasvallia vasten. Hatulliset ässät (š, č, ž) suhautetaan kielen kärki taempana ja ylempänä.

Liudennus

Liudennus tarkoittaa kielellä muodostettavan konsonantin ääntämistä j-mäisesti siten, että kielen etuselkä kohoaa lähellä kitalakea niin kuin j:tä ääntäessä. Esimerkiksi liudennettu t äännetään siten, että kielen kärki on normaalisti etuylähampaita vasten ja lisäksi kielen selkä kaartuu kohti kitalakea.

Sambokassa liudennus on valinnaista ja se kuuluu korostusvaihtelun piiriin. Toisin sanoen, sellaiset puhujat, joiden äidinkielessä liudennus on luonnollista, saavat käyttää liudennusta taipumustensa mukaan, mutta ne, joille liudennus on vierasta, ei tarvitse sitä opetella.

Sellainen konsonantti voi liudentua, joka on suppeiden etuvokaalien i tai ü tai puolivokaalin j edellä. Esimerkiksi nimi Katja voi ääntyä liudentuneesti /ka-tja/ tai liudentumatta /kat-ja/ – tai jopa unkarilaisittain lakiäänteellä /ka-tya/. Vastaavasti Kati voi ääntyä liudentuneesti /ka-tji/ tai liudentumatta /ka-ti/.

Tietoa uralilaisista kielistä
Liudennus on yleinen piirre uralilaisissa kielissä. Se vallitsee unkarissa, mordvassa, marissa, eestissä, karjalassa, vepsässä ja suomen kielessäkin savon murteessa.
Liudennusta merkitään monella eri tavalla. Karjalan kielessä liudennusmerkkinä on ' eli heittomerkki. Savon murteessa liudennusmerkkinä on j, kuten murresanassa vesj 'vesi'. Kyrillistä kirjaimistoa käyttävissä kielissä konsonantti ääntyy liudentuneena, kun sitä seuraa liudentava vokaalikirjain (е, ё, и, ю, я) tai pehmeä merkki ь. Eestin kielessä i liudentaa sitä edeltävän kielenkärjellä muodostetun konsonantin (l, n, s tai t). Unkarin kielessä eräänlainen liudennus eli lakiäänteeksi muuttuminen tapahtuu, kun konsonanttia seuraa y tai j. Siksi esimerkiksi sana Magyar 'Unkari' kuulostaa suomalaisen korvissa kuin se olisi Madjar.
Liudennus on niin yleinen piirre, että se kuuluu ehdottomasti myös uralilaiseen välikieleen. Toisaalta eri kielissä liudentuu eri määrä konsonantteja: unkarissa kolme, eestissä neljä, udmurtissa kahdeksan – ja suomessa ei yhtään. Tämän vaihtelevuuden vuoksi liudennus on välikielessä vain toissijainen piirre, joka kuuluu korostusvaihtelun piiriin.

Sanan paino

Unkarissa, suomessa ja eestissä paino on sanan ensimmäisellä tavulla. Ersämordvan puhekielessä paino on tavallisesti ensitavulla, kirjakielessä painon paikka vaihtelee. Marissa painotetaan täysvokaalin sisältävää tavua tai muutoin ensimmäistä tavua. Udmurtissa paino on yleensä viimeisellä tavulla.

Yhteyskielessä paino on säännöllisesti sanan ensimmäisellä tavulla. Painottoman tavun vokaalit äännetään yhtä selvästi kuin painollisenkin tavun.

Sanaluokat

Sambokan sanaluokat ovat substantiivit eli nimisanat, adjektiivit eli laatusanat, verbit eli teonsanat, adverbit eli seikkasanat, numeraalit eli lukusanat ja taipumattomat eli sekalainen joukko kielioppisanoja.

Substantiivit

Substantiivit eli nimisanat nimeävät olentoja, esineitä ja asioita. Sambokan substantiiveille on ominaista, että niillä on luku ja sija.

Luku

Sambokan luvut ovat yksikkö ja monikko. Substantiivi on perusmuodossaan yksikössä, jolloin siihen ei liity mitään päätettä. Monikkomuoto saadaan lisäämällä sanaan monikon tunnus -i. Se voi liittyä yhtä hyvin konsonantti- kuin vokaaliloppuiseenkin sanavartaloon.

ked : kedi 'käsi : kädet'
kodo : kodoi 'koti : kodit'
kala : kalai 'kala : kalat'

Tietoa uralilaisista kielistä
Monikon tunnus -i (tai -j) periytyy kantauralista saakka, kuten sanassa *kala-j-na 'kaloina'. Se esiintyy suomessa monikon kaikissa sijoissa paitsi nominatiivissa, esim. käs+i+ssä, kote+j+a ja kalo+i+lle. Unkarissa se esiintyy omistusmuodollisissa substantiiveissa, vrt. halam '(yksi) kalani', halaim '(useat) kalani'.

Sijamuodot

Sambokassa on 7 sijamuotoa, jotka luetellaan alla olevassa taulukossa. Sambokassa ainoastaan pronominit ja substantiivit taipuvat sijamuodoissa mutta adjektiivit eivät. Esimerkiksi lausekkeessa ud pici kodona 'uudessa pienessä kodissa' vain viimeinen sana saa sijapäätteen -na.

Sija Yksikkö Monikko
Nominatiivi eli nimisija kala 'kala' kalai 'kalat, kaloja'
Genetiivi eli omistussija, -n kalan 'kalan' kalain 'kalojen'
Akkusatiivi eli kohdesija, -t kalat 'kalaa' kalait 'kalat, kaloja'
Lokatiivi eli olosija, -na kalana 'kalalla' kalaina 'kaloilla'
Latiivi eli tulosija, -ve kalave 'kalalle' kalaive 'kaloille'
Ablatiivi eli erosija, -ta kalata 'kalalta' kalaita 'kaloilta'
Translatiivi eli tarkoitussija, -ksi kalaksi 'kalaksi' kalaiksi 'kaloiksi'
Nimisija

Nimisija eli nominatiivi on sijapäätteetön. Se on lauseopissa subjektin sija, ja myös postpositioiden täydennykset ovat nominatiivissa.

Kala ujes ved alna. – Kala ui veden alla.

Kohdesija

Kohdesijan eli akkusatiivin sijapääte on -t. Se on lauseopissa objektin sija. Sijapääte liittyy sanavartaloon tarvittaessa sidevokaalin -e- välityksellä.

Siger näges macet. – Hiiri näkee kissan.
Mace näges sigert. – Kissa näkee hiiren.

Omistussija

Omistussijan eli genetiivin sijapääte on -n. Se ilmaisee omistusta.

kalan 'kalan'
kalain 'kalojen'
käden 'käden'
kädin _käsien, kätten'

Genetiivi on myös postposition täydennyksen sija. Esim. veden alna 'veden alla'.

Olosija

Olosija eli lokatiivi olosija ilmaisee paikkaa tai ajankohtaa. Sen sijapääte on -na.

kalana 'kalan luona'
kalaina 'kalojen luona'
kädena 'käden luona'
kädina _käsien luona'

Tulosija

Tulosija eli latiivi ilmaisee liikkeen kohdetta, vastaanottajaa tai tapahtuman päättymisaikaa. Sen sijapääte on -ve.

kalave 'kalan luo'
kalaive 'kalojen luo'
kädeve 'käden luo'
kädive _käsien luo'

Erosija

Erosija eli ablatiivi ilmaisee liikkeen tai tapahtuman alku- tai lähtökohtaa. Sen sijapääte on -ta.

kalata 'kalan luota'
kalaita 'kalojen luota'
kädeta 'käden luota'
kädita _käsien luota'

ülna, ülve, ülta 'yllä, ylle, yltä'
alna, alve, alta 'alla, alle, alta'

Tarkoitussija

Tarkoitussija eli translatiivi ilmaisee tekemisen tarkoitusta.

miksi 'miksi, mitä varten', kiksi 'ketä varten', seksi 'siksi, sitä varten', kalaksi 'kalaa varten'

Adjektiivit eli laatusanat

Adjektiiveja taivutetaan vertailuasteissa. Laadun korkeampaa astetta ilmaisevan komparatiivin tunnus on -mba. Laadun korkeinta astetta ilmaiseva superlatiivi ilmaistaan lausekkeena.

par 'hyvä', paremba 'parempi' mindeta paremba 'paras, kaikkea parempi'
ud 'uusi' udemba 'uudempi, mindeta udemba 'uusin, kaikkea uudempi'

Lukusanat eli numeraalit

Perusluvut ovat päätteettömiä.

Ykköset
0 nul 10 kümen 20 kaktemen
1 ükte 11 kümen ükte 21 kaktemen ükte
2 kakte 12 kümen kakte 22 kaktemen kakte
3 kolme 13 kümen kolme 23 kaktemen kolme
4 nelj 14 kümen nelj 24 kaktemen nelj
5 vit 15 kümen vit 25 kaktemen vit
6 kut 16 kümen kut 26 kaktemen kut
7 secem 17 kümen secem 27 kaktemen secem
8 kakteksa 18 kümen kakteksa 28 kaktemen kakteksa
9 ükteksa 19 kümen ükteksa 29 du des tisa
Ykköset Kymmenet Sadat Tuhannet
1 ükte 10 kümen 100 (ükte)sad 1000 (ükte)tuha
2 kakte 20 kaktemen 200 kaktesad 2000 kaktetuha
3 kolme 30 kolmemen 300 kolmesad 3000 kolmetuha
4 nelj 40 neljemen 400 neljesad 4000 neljetuha
5 vit 50 vitemen 500 vitesad 5000 vitetuha
6 kut 60 kutemen 600 kutesad 6000 kutetuha
7 secem 70 secemmen 700 secemsad 7000 secemtuha
8 kakteksa 80 kakteksamen 800 kakteksasad 8000 kakteksatuha
9 ükteksa 90 ükteksamen 900 ükteksasad 9000 ükteksatuha

Järjestysluvut muodostetaan päätteellä -nde.

  1. üktende 'ensimmäinen'
  2. kaktende 'toinen'
  3. kolmende 'kolmas'
  4. neljende 'neljäs*
  5. vitende 'viides*
  6. kutende 'kuudes'
  7. secemende 'seitsemäs'
  8. kakteksande 'kahdeksas'
  9. ükteksande 'yhdeksäs'
  10. kümenende 'kymmenes'
  11. kümen üktende 'yhdestoista'
  12. kümen kaktende 'kahdestoista'
  13. kümen kolmende 'kolmastoista'
  14. kümen neljende 'neljästoista'
  15. kümen vitende 'viidestoista'
  16. kümen kutende 'kuudestoista'
  17. kümen secemende 'seitsemästoista'
  18. kümen kaktksande 'kahdeksastoista'
  19. kümen ükteksande 'yhdeksästoista'
  20. kaktemenende 'kahdeskymmenes'
  21. kaktemen üktende 'kahdeskymmenesyhdes'

Lisäksi samaa johdinta voi käyttää myös sopiviin substantiiveihin, kuten edende 'ensimmäinen, etummainen' ja vigende 'viimeinen'.

Pronominit

Persoonapronominit

Persoona Yksikkö Monikko
1. me 'minä' mei 'me'
2. te 'sinä' tei 'te'
3. se 'hän' sei 'he'

Pronominit saavat samat sijapäätteet kuin substantiivitkin. Esim. men 'minun', met 'minua', mein 'meidän', meit 'meitä'.

Muut

ta 'tämä'
mi 'mikä'
ki 'kuka'
jo 'joka'

Postpositiot

Sambokassa ei ole erikseen varsinaisia postpositioita, vaan niiden tehtävää hoitavat paikallissijoissa taipuvat substantiivit.

Kantasana Olosijassa Tulosijassa Erosijassa
ed 'etupuoli' edna 'edessä, edellä' edve 'eteen' edeta 'edestä'
al 'alapuoli' alna 'alla' alve 'alle' alta 'alta'
ül 'yläpuoli' ülna 'yllä' ülve 'ylle' ülta 'yltä'
per 'jälkipuoli, perä' perna 'perässä, jäljessä' perve 'perään, jälkeen' perta 'perästä, jäljestä'

Postpositiota täydentävä substantiivi voi olla nominatiivissa tai genetiivissä.

ved alna tai veden alna 'veden alla'
kodo edna tai kodon edna 'talon edessä'

Verbit

Menemätön aika

Menemätön aikamuoto ilmaisee meneillään olevaa tai tulevaa tekemistä. Se vastaa merkitykseltään siis suomen preesensiä. Menemättömän ajan verbit muodostetaan liittämällä persoonapääte verbin vartaloon.

Esimerkki 1. el 'elää'.

Yksikkö Monikko
me elem 'minä elän' mei elemi 'me elämme'
te eled 'sinä elät' tei eledi 'te elätte'
se eles 'hän elää' sei elesi 'he elävät'

Esimerkki 2. ju 'juoda'.

Yksikkö Monikko
me jum 'minä juon' mei jumi 'me juomme'
te jud 'sinä juot' tei judi 'te juotte'
se jus 'hän juo' sei jusi 'he juovat'

Mennyt aika

Mennyt aikamuoto muodostetaan verbin vartalosta, menneen ajan tunnuksesta -i- ja persoonapäätteestä.

Esimerkki 1. el 'elää'.

Yksikkö Monikko
me elim 'minä elin' mei elimi 'me elimme'
te elit 'sinä elit' tei eliti 'te elitte'
se elis 'hän eli' sei elisi 'he elivät'

Esimerkki 2. ju 'juoda'.

Yksikkö Monikko
me juim 'minä join' mei juimi 'me joimme'
te juid 'sinä joit' tei juidi 'te joitte'
se juis 'hän joi' sei juisi 'he joivat'

Tietoa uralilaisista kielistä
Mennyttä aikamuotoa merkitään eri tunnuksilla eri kielissä.
(1) Uralilaisesta kantakielestä periytyvä -i- on käytössä suomessa, mordvassa, udmurtissa, komissa, marissa ja osittain eestissä.
(2) Mahdollisesti jo kantakielessä ollut -si-tunnus esiintyy erityisesti virossa.
(3) Unkarin menneen ajan tunnus -t- on ilmeisesti kehittynyt itsenäisesti.
Sambokassa menneen aikamuodon tunnus on -i-, koska se esiintyy useimmissa kielissä.

Tapamuodot

Mahtotapa ilmaistaan liitteellä -ne-. Sitä käytetään kun tekemistä pidetään mahdollisena, todennäköisenä tai ehdollisena.

Me tulnem, ha te tulet. – Minä tulisin, jos sinä tulet.
Mei läktenemi homena. – Me lähtenemme huomenna.

Käskytapa eli imperatiivi ilmaistaan liitteellä -ka-. Yleensä käsky kohdistuu toiseen persoonaan eli sinuun tai teihin, jolloin persoonapäätettä ei tarvita.

Tolka! – Tule! / Tulkaa!
Menka! – Mene! / Menkää!
Meteka set! – Mieti sitä! / Miettikää sitä!

Persoonapääte kuuluu ensimmäisen ja kolmannen persoonan käskymuotoihin.

Menkami! – Menkäämme!
Menkas! – Menköön!
Menkasi! – Menkööt!

Kieltomuodot

Sambokan kieltosana on ne. Sitä käytetään kahdella tavalla.

  1. Kieltosana toimii verbinä ja se taipuu kuten suomessa, marissa, mordvassa, udmurtissa ja komissa. Esim. Me nem pun, te ned pun. 'Minä en puno, sinä et puno'.

  2. Kieltosana on taipumaton kuten unkarissa ja eestissä, sen sijaan kielletty verbi taipuu.

Me ne punem, te ne puned. – Minä en puno, sinä et puno.

Partisiipit

-va – päättymätön tekeminen
-tu – päättynyt tekeminen

meneva – menevä
menetu – mennyt

Passiivimuodoissa käytetään passiivin liitettä -vi.

aveva – avautuva
avvitu – avattu

Sanojen johtaminen

Substantiiveista

Pienennysmuoto saadaan liitteellä -ka. peni 'koira' → penika 'penikka, pentu'