Klikkaa kuvaa nähdäksesi enemmän.
Kankaan paino -näyttelyn aiheena on pukeutumisen kestävyys. Näyttely on kokonaisuus, joka käsittelee henkilökohtaista dataa pukeutumisesta ja koostuu eri menetelmin toteutetuista osista. Tekstiilityö- ja videopohjaiset osateokset välittävät informaatiota pukineista ja niiden valmistuksesta, hankinnasta, käytöstä ja hävittämisestä. Kokonaisuuteen sisältyy Instagram-julkaisuja, jotka ovat nostoja yksittäisistä vaatteista ja haastavat vaatteiden valmistajia läpinäkyvämpään liiketoimintaan. Näyttelytilassa on myös työpaja, jossa voi tehdä vaatepaikkoja kirjomalla luontoaiheita tilkkuihin.
21 841 GRAMMAA TUHLAUSTA
2018–2022. Käytetyt asusteet, jalkineet ja vaatteet, painettu materiaaliluettelo ja yksikanavainen video.
Vuonna 2018 tyhjensin vaatekaappini asusteista, jalkineista ja vaatteista, jotka olivat lojuneet siellä käyttämättöminä odottaen hävittämistä tai kierrättämistä. Kirjasin ylös näistä pukineista löytyviä tietoja ja täydensin niitä tiedonmurusilla, joita löysin verkosta ja muistini sopukoista. Punnitsin pukineet ja purin niitä osiin repien ja leikaten. Tässä prosessissa syntyi materiaalista ja immateriaalista ainesta, jotka muotoutuivat ensin tekstiiliveistokseksi, kaksikanavaiseksi videoksi ja painetuksi julkaisuksi. Kuvassa on teoksen vuoden 2022 versio.
INTERVENTION I: INVENTORY OF MY WARDROBE
2020. Tulosteet paperille, yksikanavainen video, tekstiilityö ja Instagram-julkaisut. Vaihteleva koko.
Tein inventaarion vaatekaappini sisällöstä vuonna 2020. Tämän inventaarion myötä puutuin tavanomaiseen kuluttamiseeni. Tavallisesti ostan vaatteet kaupasta ja käytän niitä, kunnes ne jäävät lojumaan vaatekaappiin tai heitän ne menemään. En useinkaan mieti, mikä on vaatteiden tarina: mistä ne tulevat ja minne ne joutuvat. Nyt teinkin vaatteista perusteellisen listauksen, punnitsin niitä vaa’alla ja tein niiden pohjalta moniosaisen teoksen. Teos koostuu tekstiilityöstä, tulosteista, videosta ja Instagram-julkaisuista. Tekstiilityö ilmentää vaatteiden omistusaikaa ja vaatekaapin volyymiä. Tulosteissa on informaatiota vaatekaappini sisällöstä ja videossa punnitaan vaatteita. Instagram-julkaisut ovat nostoja yksittäisistä vaatteista ja ne haastavat vaatteiden valmistajia läpinäkyvämpään toimintaan.
INTERVENTION II: COTTON
2020. Yksikanavainen video ja pestyt Pirkka- ja Rainbow-merkkiset vanulaput. 00:23:44, stereo.
Teos koostuu yksikanavaisesta videosta ja käsinpesussa hajonneista käytetyistä Pirkka- ja Rainbow-merkkisistä vanulapuista. Kuvasin meikinpoistossa käyttämiäni vanulappuja ja videoin niiden pesun ja kuivatuksen teosta varten. Teoksen toteutus on väliin tuleminen tavanomaiseen vanulappujen käyttöön. Yleensä otan vanulapun paketista, käytän sitä meikin putsaamiseen kasvoiltani ja heitän sen sitten roskiin sen kummemmin pohtimatta vanulapuissa käytetyn puuvillan alkuperää ja elinkaarta. Tämän sijasta käytän vanulappuja aiheena ja materiaalina teoksessa. Teos kiinnittää katsojan huomion arkisen tavaran kulutukseen ja kertakäyttöisten tuotteiden tuhlaavuuteen. Video esitetään projektiona ja puuvillamassa sijoitetaan sen läheisyyteen jalustan päälle.
Teoksen taustalla on ajatus siitä, että ihmisen keho tuottaa hikeä, karvaa ja kynsiä, ja ruumis rappeutuu vähitellen ajan saatossa. Ihminen pyrkii hallitsemaan kehoaan rutiininomaisesti, yhtäältä taistellakseen rappeutumista vastaan ja toisaalta tavoittaakseen sosiaalista hyväksyntää. Keho on kuitenkin itsepintainen eikä lakkaa tuottamasta “eritteitä” ihmisen pyrkimyksistä huolimatta. Ajan saatossa keho kuluu vääjäämättömästi. Miten oikein käytämme hupenevaa aikaamme?
DISEMBOWELING MY OLD FRIEND DANIEL
2019. Yksikanavainen video ja käsilaukun jäänteet. 00:15:35, stereo.
Kuvasin käytöstä poistamani käsilaukun purkamisen osiin teosta varten. Tällä teolla johdatan katsojaa pohtimaan esineiden arvostamista ja kulutusta sekä tavaroiden elinkaarta. Video esitetään näytöltä ja laukun jäänteet sijoitetaan videon läheisyyteen jalustan päälle.
To Be Seen -teoskokonaisuus koostuu neljästä videoteoksesta, joista kukin luo näkökulmaa kauneusrutiineihin. Teoskokonaisuuden työstäminen alkoi todistusaineiston dokumentoimisesta naiseudestani, mutta sittemmin kiinnostuin enemmän siitä, miksi ylipäätään teen kauneusrutiinejani. Pohdin muun muassa sitä, miten yhteiskunnalliset ja sosiaaliset normit ― etenkin naisruumiiseen kohdistuvat ihanteet ja epäihanteet ― ulottuvat yksityiselle alueelle; miten suhtaudun kehoani kohtaan ja miten kohtelen sitä arjessani. Kyseenalaistin myös kauneusrutiinieni tarpeellisuutta elämässäni.