Klikkaa kuvaa nähdäksesi enemmän.
Kankaan paino -näyttelyn aiheena oli pukeutumisen kestävyys. Se käsitteli henkilökohtaista dataa pukeutumisesta ja koostui eri menetelmin toteutetuista osista. Tekstiilityö- ja videopohjaiset osateokset välittävät informaatiota pukineista ja niiden valmistuksesta, hankinnasta, käytöstä ja hävittämisestä. Kokonaisuuteen sisältyi Instagram-julkaisuja, jotka ovat nostoja yksittäisistä vaatteista ja haastavat vaatteiden valmistajia läpinäkyvämpään liiketoimintaan. Näyttelytilassa oli myös työpaja, jossa sai tehdä vaatepaikkoja kirjomalla luontoaiheita tilkkuihin. Taiteellista työtäni näyttelyn järjestämiseen tukivat Taiteen edistämiskeskus, Turun kaupunki ja Visuaalisen taiteen edistämiskeskus VISEK.
21 841 GRAMMAA TUHLAUSTA
2018–2022. Käytetyt asusteet, jalkineet ja vaatteet, painettu materiaaliluettelo ja yksikanavainen video.
Vuonna 2018 tyhjensin vaatekaappini asusteista, jalkineista ja vaatteista, jotka olivat lojuneet siellä käyttämättöminä odottaen hävittämistä tai kierrättämistä. Kirjasin ylös näistä pukineista löytyviä tietoja ja täydensin niitä tiedonmurusilla, joita löysin verkosta ja muistini sopukoista. Punnitsin pukineet ja purin niitä osiin repien ja leikaten. Tässä prosessissa syntyi materiaalista ja immateriaalista ainesta, jotka muotoutuivat ensin tekstiiliveistokseksi, kaksikanavaiseksi videoksi ja painetuksi julkaisuksi. Kuvassa on teoksen vuoden 2022 versio.
Consumer Intervention -näyttely oli taiteellinen väliin tuleminen kuluttamiseen ja alku sen tiedostamisessa, millaisia globaaleja vaikutuksia kuluttamisella on ja millaisia ongelmia siihen liittyy. Käsittelin teemaa kolmen teoksen kautta, joista kaksi oli videoprojisointia ja yksi tekstiilityöstä, tulosteista, videosta ja Instagram-julkaisuista koostuva teos. Taiteellista työtäni näyttelyä varten tukivat Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto ja TOP-Säätiö.
DISEMBOWELING MY OLD FRIEND DANIEL
2019. Yksikanavainen video ja käsilaukun jäänteet. 00:15:35, stereo.
Kuvasin käytöstä poistamani käsilaukun purkamisen osiin teosta varten. Tällä teolla johdatan katsojaa pohtimaan esineiden arvostamista ja kulutusta sekä tavaroiden elinkaarta. Video esitetään näytöltä ja laukun jäänteet sijoitetaan videon läheisyyteen jalustan päälle.
To Be Seen -teoskokonaisuus koostuu neljästä videoteoksesta, joista kukin luo näkökulmaa kauneusrutiineihin. Teoskokonaisuuden työstäminen alkoi todistusaineiston dokumentoimisesta naiseudestani, mutta sittemmin kiinnostuin enemmän siitä, miksi ylipäätään teen kauneusrutiinejani. Pohdin muun muassa sitä, miten yhteiskunnalliset ja sosiaaliset normit ― etenkin naisruumiiseen kohdistuvat ihanteet ja epäihanteet ― ulottuvat yksityiselle alueelle; miten suhtaudun kehoani kohtaan ja miten kohtelen sitä arjessani. Kyseenalaistin myös kauneusrutiinieni tarpeellisuutta elämässäni.