Budinos on keinotekoinen kieli, joka on laadittu Venäjän alaisessa Udmurtian tasavallassa. Se on ensimmäinen tiedossani oleva tekokieli, joka perustuu uralilaisiin eli suomalais-ugrilaisiin kieliin. Budinoksen sanasto on peräisin suomesta, virosta, unkarista, mansista, marista, mokšasta, ersästä ja udmurtista. Kieliopillinen aineisto, kuten sijapäätteet, on myös sekoitus kyseisistä kielistä. Budinoksen tarkoitus on olla suomalais-ugrilaisten kansojen yhteiskieli.
Budinos julkaistiin vuonna 2008 venäjänkielisenä kirjana "Койнэ «БУДИНОС», Общий язык финно-угров" (suomennettuna "BUDINOS, suomalais-ugrilainen yhteiskieli). Kirjan kirjoitti Aleksej Arzamazov. Kirja sisältää venäjänkielisen kuvauksen budinoksen kieliopista ja sanastot venäjäksi, udmurtiksi, unkariksi, suomeksi ja englanniksi.
Tässä kirjoituksessa kerron budinoksen kieliopista lyhyesti, koska sitä ei ole muualla suomeksi luettavissa. Kyseessä on käännös ja tulkintani Arzamazovin kirjasta. (En varsinaisesti osaa venäjää.)
Julkaisunsa jälkeen budinos on saanut jonkin verran huomiota osakseen. Siitä julkaistiin melkein sivun mittainen kirjoitus sanomalehti Kalevassa. Myös suomenkielisessä Wikipediassa on tietosanakirja-artikkeli budinoksesta. Arzamazovin mukaan budinosta osaa jo noin sata ihmistä ja määrää pyritään kasvattamaan tulevaisuudessa. Toivotan onnea hankkeelle!
Oulussa 18.1.2010
Risto Kupsala
A B C Ch D E F G H I J K L M N O P R S Sh T V Z Zh
Budinoksen kirjoitus on äänteenmukaista. Kaikki kirjaimet äännetään kuten suomessa paitsi seuraavat:
Sh = suhuässä eli Š (sama äänne kuin englannin Sh)
Z = soinnillinen S (sama äänne kuin englannin Z)
Zh = soinnillinen suhuässä eli Ž
C = ts
Ch = tš (sama äänne kuin englannin Ch)
Budinoksessa perusmuotoisen sanan viimeinen vokaali kertoo sanan sanaluokan. (Periaate on sama kuin esperantossa.)
–a on nimisanojen eli substantiivien pääte.
–o on laatusanojen eli adjektiivien pääte.
–i on teonsanojen eli verbien pääte.
–e on adverbien pääte.
–u on lukusanojen eli numeraalien pääte.
(Esperantoon verrattuna –a ja –o ovat vaihtaneet paikkaa ja –u:ta käytetään kokonaan uudessa merkityksessä.)
Yksikön pääte on –a. Monikon pääte on yksikkömuotoon lisätty –da. Esimerkiksi pojka = poika, pojkada = pojat.
Sijamuotoja on 15.
| Sijamuoto | Pääte | Esimerkki | |
|---|---|---|---|
| Nominatiivi | – | "nejda" = tyttö | |
| Akkusatiivi | –t | "nejdat" = tyttöä/tytön | |
| Omistussijat | Genetiivi | –n | "nejdan" = tytön |
| Datiivi | -le | "nejdale" = tytölle | |
| Antidatiivi | –les | "nejdales" = tytöltä | |
| Seurasijat | Abessiivi | –tom | "nejdatom" = tytöttä, ilman tyttöä |
| Komitatiivi | –ge | "nejdage" = tyttöineen, tytön kanssa | |
| Paikallissijat | Lokatiivi | –sa | "talasa" = talossa |
| Latiivi | –s | "talas" = taloon | |
| Separatiivi | –sta | "talasta" = talosta | |
| Muut sijat | Originatiivi | –ste | "talaste" = talolta lähtien |
| Terminatiivi | –ze | "jokaze" = joelle asti/saakka | |
| Prolatiivi | –te | "jokate" = jokea pitkin, joen kautta | |
| Aditiivi | –ne | "jokane" = joelle päin, jokea kohti | |
| ??? | –ja | "nejdaja" = tytön (kertoman) mukaan |
nejdam = minun tyttäreni
nejdad = sinun tyttäresi
nejdas = hänen tyttärensä
nejdanmi = meidän tyttäremme
nejdandi = teidän tyttärenne
nejdansi = heidän tyttärensä
Persoonapronominit ovat:
mina = minä
tina = sinä
so = hän, se
mi = me
ti = te
soda = he, ne
Pronominit taipuvat sijamuodoissa säännöllisesti omistussijaa lukuun ottamatta. Omistuspronominit ovat:
mono = minun
tono = sinun
sono = hänen, sen
mino = meidän
tino = teidän
sodo = heidän
Laatusanojen pääte on –o.
Komparatiivi muodostetaan liitteellä –mpo. Esimerkiksi "paro" = hyvä, "parompo" = parempi. Superlatiivi muodostetaan sanalla "sekte", esimerkiksi "sekte paro" = paras.
Teonsanan perusmuodon pääte on -i, esimerkiksi amti = antaa.
Teonsanojen persoonatunnukset ovat:
–n = yksikön 1. persoona, minä
–d = yksikön 2. persoona, sinä
–b = yksikön 3. persoona, hän, se
–me = monikon 1. persoona, me
–te = monikon 2. persoona, te
–o = monikon 3. persoona, he, ne
Teonsanojen nykyaikaa ilmaiseva muoto (preesens) muodostetaan liittämällä perusmuotoon persoonapääte. Esimerkiksi "amtin" = annan, "amtio" = antavat. Samaa muotoa voi käyttää myös tulevaisuuden aikamuotoa.
Lisäksi tulevaa aikaa voi ilmaista myös teonsanan muli avulla. Silloin varsinainen pääverbi on perusmuodossa ja persoonapääte tulee sanalle muli. Esimerkiksi "Pojkam mulib vari talasa." = Poikani odottaa talossa (pian).
Menneen ajan muotoja on kaksi. Toisella muodolla ilmaistaan omakohtaista kokemusta eli omaa näkemystä menneestä. Toisella muodolla ilmaistaan kuulopuheisiin perustuvaa näkemystä menneestä. Omakohtaista menneisyyttä ilmaiseva muoto muodostetaan liittämällä perusmuotoon –ksi– ja persoonapääte. Esimerkiksi "amtiksin" = annoin, "amtiksio" = antoivat. Kuulopuheisiin perustuvaa menneisyyttä ilmaiseva muoto muodostetaan liittämällä perusmuotoon –j– ja persoonapääte. Esimerkiksi "amtijb" = hän antoi, "amtijo" = he antoivat.
Kieltävät teonsanat muodostetaan käyttämällä sanaa a = ei. Esimerkiksi "Mina a amtin." = Minä en anna. Suomen kielen tapaista kieltoverbiä ei ole budinoksessa.
Lukusanojen tunnus on –u.
Järjestysluvut muodostetaan liitteellä –nto: "kolmunto" = kolmas.