Sambokan kielioppi

Aakkoset

Sambokan kirjoitus on äänteenmukaista. Jokainen kirjain äännetään täsmälleen yhdellä tavalla.

A Ä B C Č D E F G H I J K L M N O Ö P R S Š T U Ü V Z Ž

Sambokaa kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla. Kirjaimia on paljon, mutta osaa käytetään vain harvoin.

Suurin osa kirjaimista äännetään samalla tavalla kuin suomessa. Poikkeuksia ja lisäyksiä ovat:

  • Ü – äännetään kuten suomen Y
  • C – äännetään /ts/
  • Č – äännetään /tš/
  • Š – äännetään kuten sanassa "šakki"
  • Z – äännetään soinnillisena S:nä, kuten englannin sanassa "zoo" tai saksan sanassa "See"
  • Ž – äännetään soinnillisena Š:nä, kuten sanassa "maharadža"
  • G - äännetään itsenäisenä myös yhtymässä NG

Vokaalisointu

Sambokassa vallitsee samanlainen vokaalisointu (eli vokaaliharmonia) kuin suomen kielessä. Samassa sanassa voi olla neutraaleja vokaaleja (E ja I) ja joko takavokaaleja (A, O ja U) tai etuvokaaleja (Ä, Ö ja Ü).

Näppäimistöllä

Hatulliset kirjaimet on melko helppoa näppäillä ottamalla käyttöön suomalainen laajennetu näppäimistö tai viron näppäimistö (täällä malliksi virtuaalinäppäimistö).

Sanaluokat

Sambokan sanaluokat ovat substantiivit eli nimisanat, adjektiivit eli laatusanat, verbit eli teonsanat, adverbit eli seikkasanat, numeraalit eli lukusanat ja partikkelit eli sekalainen joukko kielioppisanoja.

Substantiivit

Substantiivit eli nimisanat nimeävät olentoja, esineitä ja asioita. Sambokan substantiiveille on ominaista, että niillä on luku ja sija.

Luku

Sambokan luvut ovat yksikkö ja monikko. Substantiivi on perusmuodossaan yksikössä. Monikkomuoto saadaan lisäämällä sanaan -i. Esimerkiksi käd | 'käsi', kädi | 'kädet, käsiä'; kodo | 'koti', kodoi | 'kodit, koteja'; kala | 'kala', kalai | 'kalat, kaloja'.

Sijamuodot

Sambokassa on 16 sijamuotoa, mikä vetää määrältään vertoja suomen kielelle. Sambokassa sijamuotojen käyttö on kuitenkin suoraviivaisempaa kuin suomessa, koska sambokan sanavartalot ovat taipumattomia.

Useimmilla sijapäätteillä on vokaalisoinnun mukaisesti sekä etuvokaalinen että takavokaalinen muoto.

Sijapäätteet liittyvät vokaalipäätteisiin sanoihin ilman muuta ja konsonanttipäätteisiin sanoihin täytevokaalin -e- välityksellä.

Esimerkki 1. Vokaalipäätteinen takavokaalinen sana kala.

Sijamuoto Yksikkö Monikko
1 nominatiivi kala 'kala' kalai 'kalat, kaloja'
2 akkusatiivi kalat 'kalaa, kalan' kalait 'kalat, kaloja'
3 genetiivi kalan 'kalan' kalain 'kalojen'
4 illatiivi kalase 'kalaan' kalaise 'kaloihin'
5 inessiivi kalasa 'kalassa' kalaisa 'kaloissa'
6 elatiivi kalasto 'kalasta' kalaisto 'kaloista'
7 sublatiivi kalale 'kalalle' kalaile 'kaloille'
8 superessiivi kalala 'kalalla' kalaila 'kaloilla'
9 delatiivi kalalto 'kalalta' kalailto 'kaloilta'
10 allatiivi kalane 'kalan luo' kalaine 'kalojen luo'
11 adessiivi kalana 'kalan luona' kalaina 'kalojen luona'
12 ablatiivi kalanto 'kalan luota' kalainto 'kalojen luota'
13 translatiivi kalakse 'kalaksi' kalaikse 'kaloiksi'
14 essiivi kalaksa 'kalana' kalaiksa 'kaloina'
15 komitatiivi kalaga 'kalan kanssa' kalaiga 'kaloineen'
16 abessiivi kalata 'kalatta' kalaita 'kaloitta'

Esimerkki 2. Konsonanttipäätteinen etuvokaalinen sana käd.

Sijamuoto Yksikkö Monikko
1 nominatiivi käd 'käsi' kädi 'kädet, käsiä'
2 akkusatiivi kädet 'kättä, käden' kädit 'kädet, käsiä'
3 genetiivi käden 'käden' kädin 'käsien, kätten'
4 illatiivi kädese 'käteen' kädise 'käsiin'
5 inessiivi kädesa 'kädessä' kädisa 'käsissä'
6 elatiivi kädesto 'kädestä' kädisto 'käsistä'
7 sublatiivi kädele 'kädelle' kädile 'käsille'
8 superessiivi kädela 'kädellä' kädila 'käsillä'
9 delatiivi kädelto 'kädeltä' kädilto 'käsiltä'
10 allatiivi kädene 'käden luo' kädine 'kätten luo'
11 adessiivi kädena 'käden luona' kädina 'kätten luona'
12 ablatiivi kädento 'käden luota' kädinto 'kätten luota'
13 translatiivi kädekse 'kädeksi' kädikse 'käsiksi'
14 essiivi kädeksa 'kätenä' kädiksa 'käsinä'
15 komitatiivi kädega 'käden kanssa' kädiga 'käsineen'
16 abessiivi kädeta 'kädettä' kädita 'käsittä'

Tulo-, olo- ja erosijat

Sambokan sijoista yhdeksän ilmaisee paikkaa ja suuntaa. Niitä kutsutaan paikallissijoiksi, ja ne jaetaan sisä-, ulko- ja lähipaikallissijoihin. Paikallissijat ja olemussijat jakaantuvat tulo-, olo- ja erosijoihin. Ne käyttävät eri vokaalipäätteitä muistiin painamisen helpottamiseksi. Tulosijojen vokaalipääte on -e, olosijojen -a ja erosijojen -o. Seurasijoilla on pelkästään olosijat.

Tulosijat Olosijat Erosijat
Sisäpaikallissijat -se -sa -sto
Ulkopaikallissijat -le -la -lto
Lähipaikallissijat -ne -na -nto
Olemussijat -kse -ksa -kso
Komitatiivi -ga
Abessiivi -ta

Pronominit

Persoonapronominit

Persoona Yksikkö Monikko
1. me 'minä' mei 'me'
2. te 'sinä' tei 'te'
3. se 'hän' sei 'he'

Pronominit saavat samat sijapäätteet kuin substantiivitkin. Esim. men 'minun', met 'minua', mein 'meidän', meit 'meitä'.

Muut

ti 'tämä'
to 'tuo'
mi 'mikä'
ki 'kuka'
jo 'joka'

Postpositiot

Paikkaa ilmaisevilla postpositioilla on tulo-, olo- ja eromuodot, jotka eroavat toisistaaan viimeisen vokaalin osalta niin kuin paikallissijapäätteet. Lisäksi on kauttakulkua ilmaiseva muoto.

Tulo Olo Ero Kauttakulku
sise 'sisään' sisa 'sisällä' siso 'sisästä' sisice 'sisäkautta'
ede 'eteen' eda 'edessä' edo 'edestä' edice 'editse'
tage 'taakse' taga 'takana' tago 'takaa' tagice 'taitse, takakautta'
ale 'alle' ala 'alla' alo 'alta' alice 'alitse, ali'
pele 'päälle' pela 'päällä' pelo 'päältä' pelice 'päällykautta'
mälle 'viereen' mälla 'vieressä' mällo 'vierestä' mällice 'vieritse'
köze 'keskelle' köza 'keskellä' közo 'keskeltä' közice 'keskikautta'
köre 'ympärille' körä 'ympärillä' körö 'ympäriltä' körice 'ympäri'
pere 'perään, jälkeen' pera 'perässä, jäljessä, jälkeen' pero 'perästä'
vare 'edelle' varemba 'edellä, ennen' verö 'edeltä'

Postposition edellä oleva substantiivi on aina nominatiivimuodossa.

ved ala 'veden alla'
maja sisa 'talon sisällä'

Verbit

Menemätön aika

Menemätön aikamuoto ilmaisee meneillään olevaa ja tulevaa tekemistä. Se vastaa siis suomen preesensiä. Menemättömän ajan verbit muodostetaan liittämällä persoonapääte verbin perusmuotoon.

Esimerkkien verbi on perusmuodossa ela 'elää'.

Yksikkö Monikko
me elam 'minä elän' mei elami 'me elämme'
te elat 'sinä elät' tei elati 'te elätte'
se elas 'hän elää' sei elasi 'he elävät'

Mennyt aika

Mennyt aikamuoto muodostetaan verbin perusmuodosta, menneen ajan liitteestä -i- ja persoonapäätteestä.

Yksikkö Monikko
me elaim 'minä elin' mei eläimi 'me elimme'
te elait 'sinä elit' tei elaiti 'te elitte'
se elais 'hän eli' sei elaisi 'he elivät'

Tapamuodot

Mahtotapa ilmaistaan liitteellä -ne-. Sitä käytetään kun tekemistä pidetään mahdollisena, todennäköisenä tai ehdollisena.

Me tulanem, ha te tulat. – Minä tulisin, jos sinä tulet.
Mei läktänemi homena. – Me lähtenemme huomenna.

Kieltomuodot

Sambokan kieltosana on ne. Sitä käytetään kahdella tavalla.

  1. Kieltosana toimii verbinä ja se taipuu kuten suomessa, marissa, mordvassa, udmurtissa ja komissa. Esim. Me nem puna, te net puna. 'Minä en puno, sinä et puno'.

  2. Kieltosana on taipumaton kuten unkarissa ja eestissä, sen sijaan kielletty verbi taipuu.

Me ne punam, te ne punat. – Minä en puno, sinä et puno.

Sanojen johtaminen

Vokaalipäätteillä verbivartaloista

Verbin sanavartalo päättyy tavallisesti kosonanttiin. Verbivartalon saama vokaalipääte vaikuttaa sen merkitykseen ja sanaluokkaan.

Vokaalipääte Sanaluokka Merkitys Esimerkkejä
-a verbi toiseen kohdistuva teko murda
-u verbi kohteeton teko murdu
-e substantiivi teon tulos murde
-o substantiivi tekeminen murdo
-i adjektiivi teon seuraus murdi

Substantiiveista

Pienennysmuoto saadaan liitteellä -ka. peni 'koira' → penika 'penikka, pentu'

Postpositioista

Paikkaa ilmaisevista postpositioista saadaan substantiivi korvaamalla loppuvokaali U:lla ja adjektiivi I:llä.

ala 'alla
alu 'alaosa, alus, alunen' → ali 'ali-, alinen'