Sambokan kielioppi
Aakkoset
Sambokan kirjoitus on äänteenmukaista. Jokainen kirjain äännetään vain yhdellä tavalla.
A Ä B C Č D E F G H I J K L M N O Ö P R S Š T U Ü V Z Ž
Sambokaa kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla. Kirjaimia on paljon, mutta osaa käytetään vain harvoin.
Suurin osa kirjaimista äännetään samalla tavalla kuin suomessa. Poikkeuksia ja lisäyksiä ovat:
Ü – äännetään kuten suomen Y
C – äännetään /ts/
Č – äännetään /tš/
Š – äännetään kuten sanassa "šakki"
Z – äännetään soinnillisena S:nä, kuten englannin sanassa "zoo" tai saksan sanassa "See"
Ž – äännetään soinnillisena Š:nä, kuten sanassa "maharadža"
G - äännetään erillisenä myös yhtymässä NG
Vokaalisointu
Sambokassa vallitsee samanlainen vokaalisointu (eli vokaaliharmonia) kuin suomen kielessä. Samassa sanassa voi olla neutraaleja vokaaleja (E ja I) ja joko takavokaaleja (A, O ja U) tai etuvokaaleja (Ä, Ö ja Ü).
Näppäimistöllä
Hatulliset kirjaimet on melko helppoa näppäillä ottamalla käyttöön suomalainen laajennetu näppäimistö tai eestin näppäimistö (täällä malliksi virtuaalinäppäimistö).
Sanaluokat
Sambokan sanaluokat ovat substantiivit eli nimisanat, adjektiivit eli laatusanat, verbit eli teonsanat, adverbit eli seikkasanat, numeraalit eli lukusanat ja partikkelit eli sekalainen joukko kielioppisanoja.
Substantiivit
Substantiivit eli nimisanat nimeävät olentoja, esineitä ja asioita. Sambokan substantiiveille on ominaista, että niillä on luku ja sija.
Luku
Sambokan luvut ovat yksikkö ja monikko. Substantiivi on perusmuodossaan yksikössä. Monikkomuoto saadaan lisäämällä sanaan -i. Esimerkiksi käd = käsi, kädi = kädet, käsiä; kodo = koti, kodoi = kodit, koteja; kala = kala, kalai = kalat, kaloja.
Sijamuodot
Sambokassa on 16 sijamuotoa, mikä vetää määrältään vertoja suomen kielelle. Sambokassa sijamuotojen käyttö on kuitenkin suoraviivaisempaa kuin suomessa, koska sambokan sanavartalot eivät taivu.
Useimmilla sijapäätteillä on vokaalisoinnun mukaisesti sekä etuvokaalinen että takavokaalinen muoto.
Sijapäätteet liittyvät vokaalipäätteisiin sanoihin ilman muuta ja konsonanttipäätteisiin sanoihin täytevokaalin e välityksellä.
Esimerkki 1. Vokaalipäätteinen takavokaalinen sana kala.
| Sijamuoto | Yksikkö | Monikko | |
|---|---|---|---|
| nominatiivi | kala = kala | kalai = kalat, kaloja | |
| akkusatiivi | kalat = kalaa, kalan | kalait = kalat, kaloja | |
| genetiivi | kalan = kalan | kalain = kalojen | |
| sisäpaikallissijat | illatiivi | kalase = kalaan | kalaise = kaloihin |
| inessiivi | kalasa = kalassa | kalaisa = kaloissa | |
| elatiivi | kalasto = kalasta | kalaisto = kaloista | |
| ulkopaikallissijat | sublatiivi | kalale = kalalle | kalaile = kaloille |
| superessiivi | kalala = kalalla | kalaila = kaloilla | |
| delatiivi | kalalto = kalalta | kalailto = kaloilta | |
| lähipaikallissijat | allatiivi | kalane = kalan luo | kalaine = kalojen luo |
| adessiivi | kalana = kalan luona | kalaina = kalojen luona | |
| ablatiivi | kalanto = kalan luota | kalainto = kalojen luota | |
| olemussijat | translatiivi | kalakse = kalaksi | kalaikse = kaloiksi |
| essiivi | kalaksa = kalana | kalaiksa = kaloina | |
| seurasijat | komitatiivi | kalaga = kaloine | kalaiga = kalojen kanssa |
| abessiivi | kalata = kalatta | kalaita = kaloitta |
Esimerkki 2. Konsonanttipäätteinen etuvokaalinen sana käd.
| Sijamuoto | Yksikkö | Monikko | |
|---|---|---|---|
| nominatiivi | käd = käsi | kädi = kädet | |
| akkusatiivi | kädet = kättä | kädit = käsiä | |
| genetiivi | käden = käden | kädin = käsien | |
| sisäpaikallissijat | illatiivi | kädese = käteen | kädise = käsiin |
| inessiivi | kädesä = kädessä | kädisä = käsissä | |
| elatiivi | kädestö = kädestä | kädisö = käsistä | |
| ulkopaikallissijat | sublatiivi | kädele = kädelle | kädile = käsille |
| superessiivi | kädelä = kädellä | kädilä = käsillä | |
| delatiivi | kädeltö = kädeltä | kädilö = käsiltä | |
| lähipaikallissijat | allatiivi | kädene = käden luo | kädine = käsien luo |
| adessiivi | kädenä = käden luona | kädinä = käsien luona | |
| ablatiivi | kädentö = käden luota | kädinö = käsien luota | |
| olemussijat | translatiivi | kädekse = kädeksi | kädikse = käsiksi |
| essiivi | kädeksä = kätenä | kädiksa = käsinä | |
| seurasijat | komitatiivi | kädegä = käden kanssa | kädigä = käsien kanssa |
| abessiivi | kädetä = kädettä | käditä = käsittä |
Tulo-, olo- ja erosijat
Sambokan sijoista yhdeksän ilmaisee paikkaa ja suuntaa. Niitä kutsutaan paikallissijoiksi. Paikallissijat ja olemussijat jakaantuvat tulo-, olo- ja erosijoihin. Tulosijojen vokaalipääte on -e, olosijojen -a ja erosijojen -o. Seurasijoilla on pelkästään olosijat.
| Tulosijat | Olosijat | Erosijat | |
|---|---|---|---|
| Sisäpaikallissijat | -se | -sa | -sto |
| Ulkopaikallissijat | -le | -la | -lto |
| Lähipaikallissijat | -ne | -na | -nto |
| Olemussijat | -kse | -ksa | -kso |
| Komitatiivi | -ga | ||
| Abessiivi | -ta |
Pronominit
Persoonapronominit
| Yksikkö | Monikko | |
|---|---|---|
| 1. | me minä | mei me |
| 2. | te sinä | tei te |
| 3. | se hän | sei he |
Pronominit saavat samat sijapäätteet kuin substantiivitkin. Esim. män = minun; mät = minua.
Muut
ti = tämä
to = tuo
mi = mikä
ki = kuka
jo = joka
Postpositiot
Paikkaa ilmaisevilla postpositioilla on tulo-, olo- ja eromuodot, jotka eroavat viimeisen vokaalin osalta. Lisäksi on kauttakulkua ilmaiseva muoto.
| Tulo | Olo | Ero | Kauttakulku |
|---|---|---|---|
| sise = sisään | sisa = sisällä | siso = sisästä | sisice = sisäkautta |
| ede = eteen | eda = edessä | edo = edestä | edice = editse |
| tage = taakse | taga = takana | tago = takaa | tagice = taitse, takakautta |
| ale = alle | ala = alla | alo = alta | alice = alitse, ali |
| pele = päälle | pelä = päällä | pelö = päältä | pelice = päällykautta |
| mälle = viereen | mällä = vieressä | mällö = vierestä | mällice = vieritse |
| köze = keskelle | közä = keskellä | közö = keskeltä | közice = keskikautta |
| köre = ympärille | körä = ympärillä | körö = ympäriltä | körice = ympäri |
| pere = perään, jälkeen | perä = perässä, jäljessä, jälkeen | perö = perästä | |
| pere = edelle | varemba = edellä, ennen | perö = edeltä |
Postposition edellä oleva substantiivi on aina nominatiivimuodossa.
ved ala = veden alla.
maja sisa = talon sisällä
Verbit
Menemätön aika
Menemätön aikamuoto ilmaisee meneillään olevaa ja tulevaa tekemistä. Menemättömän ajan verbit muodostetaan liittämällä persoonapääte verbin perusmuotoon.
Esimerkkien verbi on perusmuodossa elä = elää.
| Yksikkö | Monikko | ||
|---|---|---|---|
| me eläm | = minä elän | mei elämi | = me elämme |
| te elät | = sinä elät | tei eläti | = te elätte |
| se eläs | = hän elää | sei eläsi | = he elävät |
Mennyt aika
Mennyt aikamuoto muodostetaan verbin perusmuodosta, menneen ajan liitteestä -i- ja persoonapäätteestä.
| Yksikkö | Monikko | ||
|---|---|---|---|
| me eläim | = minä elin | mei eläimi | = me elimme |
| te eläit | = sinä elit | tei eläiti | = te elitte |
| se eläis | = hän eli | sei eläisi | = he elivät |
Tapamuodot
Mahtotapa ilmaistaan liitteellä -ne-. Sitä käytetään kun tekemistä pidetään mahdollisena, todennäköisenä tai ehdollisena. Esim. Mä tulanem, ha tä tulat. = Minä tulisin, jos sinä tulet. Mei läktänemi homena. = Me lähtenemme huomenna.
Kieltomuodot
Sambokan kieltosana on ne. Sitä käytetään kahdella tavalla.
1. Kieltosana toimii verbinä ja se taipuu kuten suomessa, marissa, mordvassa, udmurtissa ja komissa.
Esim. Me nem puna, te net puna. = Minä en puno, sinä et puno.
2. Kieltosana on taipumaton kuten unkarissa ja eestissä, sen sijaan kielletty verbi taipuu.
Esim. Me ne punam, te ne punat. = Minä en puno, sinä et puno.
Sanojen johtaminen
Vokaalipäätteillä verbivartaloista
Verbin sanavartalo päättyy tavallisesti kosonanttiin. Verbivartalon saama vokaalipääte vaikuttaa sen merkitykseen ja sanaluokkaan.
| Vokaalipääte | Sanaluokka | Merkitys | Esimerkkejä |
|---|---|---|---|
| -a | verbi | toiseen kohdistuva teko | murda = murtaa |
| -u | verbi | kohteeton teko | murdu = murtua |
| -e | substantiivi | teon tulos | murde = murtuma |
| -o | substantiivi | tekeminen | murdo = murto, murtaminen |
| -i | adjektiivi | teon vaikutus | murdi = murtunut |
Substantiiveista
Pienennysmuoto saadaan liitteellä -ka.
peni = koira → penika = penikka, pentu
Postpositioista
Paikkaa ilmaisevista postpositioista saadaan substantiivi korvaamalla loppuvokaali U:lla ja adjektiivi I:llä.
ala = alla
→ alu = alaosa, alus, alunen
→ ali = ali-, alinen