Kuva. Suurten kulttuurisanastojen piirit maailmankartalla.
Lähes kaikki pandunian sanat ovat lainasanoja olemassa olevista kielistä. Ne on sovitettu pandunian äänne- ja kirjoitusjärjestelmiin tarkoituksena mahdollistaa niiden oppiminen ja käyttäminen vaivattomasti. Ääntämykseen liittyviä hankaluuksia on oiottu pyrkimyksenä välttää ymmärrystä hankaloittavia vieraita korostuksia. Yleensä jokaisella sanalla on kuitenkin melko tarkka vastine jossakin lähdekielessä.
Pandunian sanat ovat peräisin joka puolelta maailmaa. Kaikki pandunian sanat ovat kansainvälisiä sanoja eli ne esiintyvät monessa kansallisessa kielessä.
Maailmalla on monta kansainvälistä sanastoa, joista huomattavimmat ovat Länsimaiden kreikkalais-latinalainen sanasto, Afrikan ja Aasian persialais-arabialainen sanasto, Etelä-Aasian intialainen sanasto, ja Itä-Aasian kiinalainen sanasto. Esimerkiksi käsitteelle "ihminen" on jokaisessa sanastossa omat kansainväliset sanansa, jotka käydään läpi alla.
Kuva. Suurten kulttuurisanastojen piirit maailmankartalla.
Länsimainen sanasto on kreikkalais-latinalaista alkuperää, mutta myöhemmät kielet ovat antaneet sille panoksensa. Euroopassa se levisi latinan kielen mukana ja muualle maailmaan se on levinnyt siirtomaavaltojen kielten, kuten englannin ja ranskan, välityksellä. Klassisten apukielten, kuten esperanton, idon ja interlinguan, sanastot perustuvat melkein kokonaan länsimaiseen kansainväliseen sanastoon. Panduniassa länsimainen sanasto on yksi tasavertainen osa muiden kansainvälisten sanastojen rinnalla.
Länsimaisessa sanastossa ihmistä tarkoittaa kreikkalaisperäinen sana "anthropos", joka esiintyy lukuisissa läntisissä kansainvälisissä sanoissa kuten antropologia ja filantrooppi. Latinasta tulevat sanat "homo" ja "humanum", jotka esiintyvät myös kansainvälisissä sanoissa kuten homo sapiens, humaani, humanismi ja humanoidi. Ensin mainittu on myös säilynyt latinan jälkeläiskielissä, sillä ranskan "homme", italian "uomo", espanjan "hombre" ja portugalin "homem" tarkoittavat ihmistä.
Länsimaiden maailmanvallan huippukaudella (noin vuosina 1800-2000) länsimaissa luodut apukielet, kuten esperanto (julkaistu 1887), ido (1902), occidental (1922), novial (1932) ja interlingua (1951), ovat länsikeskeisiä. Niiden kielioppi ja lähes kaikki niiden sanat ovat länsimaista perua.
Afrikkalais-aasialainen sanasto syntyi Lounais-Aasian (eli Lähi-Idän) ja Koillis-Afrikan kielten vuorovaikutuksesta. Tämän sanaston klassiset kielet ovat mm. heprea, aramea, arabia ja persia. Se levisi islaminuskoisten saarnaajien, kauppiaiden, sotilaiden, valtiomiesten ja tiedemiesten vaikutuksesta Afrikkaan, Aasiaan ja jopa osaan Eurooppaa.
Afrikkalais-aasialaisessa kielipiirissä ihmistä tarkoittavat sanat "insan" ja "adam". "Insan" esiintyy sellaisenaan mm. arabiassa, persiassa, turkissa ja urdussa. "Adam" tunnetaan länsimaissakin raamatusta ensimmäisen luodun ihmisen nimenä, joka raamatun mukaan on Aatami eli Adam.
Intialainen sanasto syntyi Intian niemimaan kielten vuorovaikutuksesta. Sen kantajina toimivat mm. sanskrit ja pāli. Se levisi myös Indokiinaan ja muualle Kaakkois-Aasiaan. Intialainen sanasto on siinäkin mielessä tärkeä, että nykyään Intian niemimaan väkiluku on suurempi kuin länsimaiden yhteenlaskettu väkiluku.
Intialaisessa kielipiirissä ihmistä tarkoittaa sana "manušia", joka esiintyy mm. hindissä (मनुष्य [manuʃja]), banglassa (মানুষ [manu:ʃ]), tamilissa (மனிதன் [manitan]), thaissa (มนุษย [manut]) ja indonesiassa (manusia). Intialaisessa tarustossa ensimmäisen ihmisen nimi oli Manu. (Germaanisten kielten man/Mann ja människä/menneske/mens/Mensch luultavasti ovat samaa varhaista indo-eurooppalaista alkuperää kuin tämä intialainen sanue.)
Itäaasialainen sanasto on peräisin Kiinasta, joka on lähes aina ollut Itä-Aasian johtava suurvalta. Kiinan sanastoa on lainattu runsaasti mm. japanin, korean ja vietnamin kieliin. Lainaaminen kuitenkin tapahtui niin kauan sitten, että kielet ovat ehtineet äänteellisesti kehittyä eri suuntiin sen jälkeen. Sen vuoksi esimerkiksi mandariinikiinan, korean ja japanin tuntemien yhteisten sanojen ääntämys poikkeaa monesti paljonkin toisistaan.
Itäaasialaisessa kielipiirissä ihmistä tarkoittava kirjoitusmerkki on 人 ja sen alkuperäinen ääntäminen oli ehkäpä [njan]. Nykykielissä ääntäminen vaihtelee, mandariinikiinassa on [ɻən], kantoninkiinassa [jan], shanghainkiinassa [njən] tai [njin], koreassa [in], japanissa [dʒin] tai [nin] ja vietnamissa on sana "nhân", joka ääntyy [njan].
Suurten kulttuurien levittämien suurten kulttuurisanastojen lisäksi on olemassa myös muita, pienempiä kansainvälisiä sanastoja, jotka perustuvat joko kielten sukulaisuuteen tai erisukuisten kielten kanssakäymiseen. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä pienemmistä kansainvälisistä sanastoista.
Suomalais-ugrilaiset kielet ovat sukua toisilleen. Käsitteelle "ihminen" ei ole jäljellä yhteistä suomalais-ugrilaista sanaa, mutta jotkin muut sanat läpäisevät miltei koko kieliperheen. Yksi tällainen esimerkki on sana "kala", joka esiintyy sellaisenaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, kuten suomessa ja virossa. Pohjoissaamen sana on "guolli". Marin kielissä on "кол" [kol], mordvan kielissä "кал" [kal] ja unkarissakin "hal". Jos maailmankieleen kelpuutetaan suomalais-ugrilaisia sanoja, tällaiset lähes koko kieliperheen tuntemat sanat ovat parhaita ehdokkaita.
Kuten edellä on osoitettu, ihminen-käsitteelle on olemassa useita kansainvälisiä sanoja, kuten antrop, human, insan, adam, manus, njan tai nin. Tuhansille muille käsitteille on myös olemassa kansainvälisiä sanoja, yleensä jokaisessa kielipiirissä omansa. Tasapuolisuuden nimessä maailmankielen kuuluu sisältää sanoja ainakin kaikista suurista kulttuuri- ja kielipiireistä.
Panduniaan on otettu sanoja kaikista suurista kulttuurisanastoista. Niinpä pandunia on todella yleismaailmallinen ja koko maailmaa edustava kieli.