pandunia
/pʰandunia/ Pandunia Пандуния Πανδουνια ফানদুনিযা फानदुनिया ㄆㄢㄉㄨㄋㄧㄚ 판두니야 パンズニヤ
Pandunia on keinotekoinen kieli eli tekokieli, joka on tarkoitettu palvelemaan kansainvälisen viestinnän apuvälineenä. Pandunia on siis niin sanottu apukieli. Pandunia on myös koostekieli. Sen sanasto on koottu lukuisista maailman eri puolilla puhutuista kielistä, joita ovat mm. englanti, espanja, hausa, hindi, japani, kiina, kongo, oromo, persia, ranska, saksa, suahili, tamili ja venäjä. Sanastonsa puolesta pandunia on eräs kansainvälisimmistä tekokielistä. Pandunian kielioppi on säännöllinen ja yksinkertainen. Se ottaa mallia mm. kiinan ja englannin kieliopeista, ja siinä on mukana myös keinotekoista ainesta.
Pandunian kieliopillinen rakenne on yksinkertainen ja säännöllinen. Periaatteessa sitä voi oppia puhumaan virheettömästi lyhyessä ajassa.
Pandunian ominaispiirteitä ovat:
Panduniaa kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla, koska latinalainen aakkosto on maailmassa laajimmalle levinnyt kirjoitustapa.
Pandunian aakkosiin sisältyvät seuraavat kirjaimet:
a b c d e f g h i j J k l m n o p r s t u v z
Panduniaa kirjoitetaan vain pienillä kirjaimilla, joten isoja kirjaimia koskevia oikeinkirjoitussääntöjä ei ole. Ainoa tällä hetkellä käytössä oleva iso kirjain on iso J, joka äännetään eri tavalla kuin pieni j.
Pandunian vokaalit a, e, i, o ja u äännetään samalla tavalla kuin suomessa.
| Etinen | Takainen | |
|---|---|---|
| Suppea | i | u |
| Välinen | e | o |
| Väljä | a | |
Maailman suurissa kielissä on yleensä ainakin viisi vokaalia. (Huomattavin poikkeus on kirja-arabia, jossa on vain kolme vokaalia. Arabian nykyään puhutuissa muodoissa vokaaleja on kuitenkin tavallisesti viisi tai enemmän, joten ainakaan arabian takia yleismaailmallisessa tekokielessä ei tarvitse rajoittua vain kolmeen vokaaliin.)
Monessa toisilleen vieraassa kielessä on samat viisi vokaalia: [a], [e], [i], [o] ja [u]. Juuri nämä vokaalit ovat yleisiä, koska ne erottuvat toisistaan parhaalla mahdollisella tavalla ja ne ovat vaivattomia ääntää. Eräitä kieliä, joissa on vain nämä viisi vokaalia, ovat espanja, japani, egyptinarabia ja suahili. Tällä perusteella panduniassa on juuri nämä viisi vokaalia.
Puolivokaalit j ja v äännetään kuten suomessa.
Konsonantit p, t, k, b, d, g, t, l, m, n äännetään kuten suomessa. h äännetään voimakkaammin kuin suomessa.
Suhuäänteistä s on sama kuin suomessa, z on soinnillinen s eli [z], c äännetään [ʃ], ja J äännetään [ʒ].
Yleisesti tavun osat ovat alku, ydin, loppu, ja sävelkorko eli tooni. Pandunian tavurakenne on: (konsonanttialku) + vokaaliydin + (nasaaliloppu). Sulkuihin merkityt osat ovat valinnaisia. Sävelkorkoa ei ole.
Esimerkkejä mahdollisista sanoista:
i = ja
tca = tee
mun = suu
danke = kiitos
lanten = lyhty
Pandunian kielioppi perustuu vakio sanajärjestykseen. Sanoja ei ole varsinaisesti sidottu sanaluokkiin, vaan sanat voivat toimia eri sanaluokkien edustajina riippuen siitä, mikä on niiden paikka lauseessa. Sama sana siis voi toimia niin adjektiivina, verbinä kuin substantiivinakin. Seuraavassa esimerkissä sana kaput toimii eri rooleissa.
Esimerkkejä:
kaput robot kaput ba macin, ke let no kaput. = Rikkinäinen robotti rikkoo koneen, joka ei ollut rikki.
Määritteet ovat sanoja, jotka kuvailevat toisten sanojen ominaisuuksia. Panduniassa määritteet tulevat ennen määrittelemäänsä pääsanaa. Mikä tahansa sana voi toimia määritteenä.
Esimerkkejä:
1. lan saman = sininen taivas, sinitaivas
2. saman lan = taivaansini
3. saman lan hua = taivaansininen kukka
Esimerkissä 1 sana lan = sini(nen) määrittää sanaa saman = taivas. Esimerkissä 2 tilanne on päinvastainen, eli sana saman määrittää sanaa lan. Esimerkissä 3 sanat saman ja lan määrittelevät yhdessä sanaa hua = kukka.
Pandunian sanat viittaavat aina ryhmään tai joukkoon, johon voi kuulua yksi tai useampia jäseniä. Pandunia ei siis tunne yksikköä ja monikkoa, eikä sen sanoilla ole yksikkö- ja monikkomuotoja, vaan sanat ovat aina samanlaisia.
Panduniassa esineiden ja asioiden luku ilmaistaan lukusanoilla tai muilla määrää ilmaisevilla sanoilla. Luku- ja määräsanat toimivat määritteinä ja edeltävät pääsanaansa.
Esimerkkejä:
lampa = lamppu, lamppuja
en lampa = yksi lamppu
du lampa = kaksi lamppua
san lampa = kolme lamppua
kase ful lampa = laatikollinen lamppuja
Panduniassa määräisyyttä ei yleensä merkitä. Kun asia tai henkilö mainitaan ensimmäisen kerran, on luonnollisesti selvää että kyseessä on uusi asia. Kun asia mainitaan toisen kerran heti perään, on selvää että puheenaihe on sama, siksi määräisyyttä eli samaan asiaan viittaamista ei tarvitse merkitä.
Panduniassa ei siis käytetä epämääräistä ja määräistä artikkelia toisin kuin esimerkiksi englannin kielessä, jossa on epämääräiset artikkelit "a" ja "an" ja määräinen artikkeli "the". Seuraavana on esimerkit englannin artikkelien käytöstä ja pandunian artikkelien puutteesta.
Esimerkki englannin artikkelien käytöstä:
A man came into the house. The man saw a woman. The woman said hello to the man.
Eräs mies tuli tiettyyn taloon. Tietty mies näki erään naisen. Tietty nainen sanoi terve tietylle miehelle.
Esimerkki osoittaa, että artikkelien jatkuva käyttö on ylitäsmällistä, toisteista ja oikeastaan hyödytöntäkin. Tosiasiassa artikkelien käyttö perustuu enemmän tottumukseen kuin tarpeeseen.
Esimerkki panduniasta:
en man ven na kasa. man si ba en ci. ci sei ke "salam" tu man.
Mies tuli taloon. Mies näki naisen. Nainen sanoi terve miehelle.
Esimerkistä voi todeta, että artikkelien puute ei vaikuta asian ymmärtämiseen millään tavalla. Artikkelittomana kielenä pandunia toimii suunnilleen samalla tavalla kuin suomi ja muut artikkelittomat kielet.
Huom! Sana en = yksi ei toimita artikkelin virkaa, vaan se on pelkkä lukusana. Lukusanan käyttö on tarpeellista sen tähden, että pandunian sanat eivät ole oletuksena yksikössä.
Toisinaan on välttämätöntä mainita, että puheenaiheena oleva asia tai henkilö vaihtuu toiseen, silloin käytetään määritteenä sanaa ota = toinen, muu.
Esimerkki:
en man ven na kasa. sun en ota man ven na kasa.
Mies tuli taloon. Pian toinen mies tuli taloon.
Pronominit ovat sanoja, joita käytetään viittamaan aiemmin mainittuihin tai muuten tunnettuihin henkilöihin tai asioihin, joiden varsinaisten kutsumasanojen toistuva käyttö olisi pitkästyttävää ja aikaavievää.
Pandunian persoonapronominit ovat:
mi = puhuja(t); minä; me
ti = kuuntelija(t); sinä; te
ta = muu(t) henkilö(t); hän, se; he, ne
Pandunian pronomineilla, kuten muillakaan pandunian sanoilla, ei ole erillisiä yksikkö- ja monikkomuotoja. Niinpä mi voi viitata yhteen tai useampaan puhujaan (jos henkilöt puhuvat yhteen ääneen), ti yhteen tai useampaan kuuntelijaan, ja ta yhteen tai useampaan puhepiirin ulkopuoliseen henkilöön. Tavallisesti mi viittaa yhteen puhujaan, "minään".
Pronominien mi ja ti viittauskohde (puhuja tai yksi tai useampi kuuntelija) on aina asiayhteydessä selvä. Sen sijaan ta on lähtökohtaisesti epäselvä, joten ennen kuin kuin sitä voi käyttää, on välttämätöntä mainita tai muuten määritellä (esimerkiksi sormella osoittamalla), kenestä tai keistä on puhe. Viitattujen henkilöiden lukumäärä tulee ilmi maininnasta, eikä erillisiä yksikkö- ja monikkomuotoja tarvitse yleensä käyttää.
Panduniassa ei ole varsinaisia sukupuolisia persoonapronomineja. Kuitenkin mieheen voi viitata miespuolista henkilöä tarkoittavalla sanalla man, ja naiseen naispuolista henkilöä tarkoittavalla sanalla ni.
Kun puhuja puhuu itsestään ja kuuntelijoistaan, käytetään yhdyssanaa timi = sinä/te ja minä.
Kun henkilö puhuu joukon nimissä, käytetään yhdyssanaa miban, joka sananmukaisesti tarkoittaa minun porukkaa eli "meitä". Kuuntelija voi kuulua tähän joukkoon, mutta ei korostetusti. Vastaavasti kun puhutaan kuuntelijan edustamasta joukosta, johon puhuja siis ei kuulu, käytetään yhdyssanaa tiban, joka sananmukaisesti tarkoittaa sinun porukkaa eli "teitä". Kun puhutaan sekä puhujan että kuuntelijoiden edustamasta joukosta, käytetään sanaa timiban.
Kun puhuja puhuu itsestään ja kuuntelijoistaan, käytetään yhdyssanaa timi = sinä/te ja minä. Kun joukkoon kuuluu vielä muitakin, käytetään sanaa timiban.
Seuraavassa taulukossa on yhteenveto pandunian persoonapronomineista.
| Läsnäoleva ryhmä | Ulkopuolinen ryhmä | |
|---|---|---|
| Puhuja(t) | mi | miban |
| Kuuntelija(t) | ti | tiban |
| Molemmat | timi | timiban |
| Muut | ta |
Lauseet koostuvat tavallisesti aiheesta ja sanomasta, joista käytetään myös nimityksiä teema ja reema, topiikki ja kommentti. Lauseen aihe on se olio tai asia, josta puhutaan. Yleensä se on asiayhteydessä ennestään tunnettu tai edellä mainittu, siis sekä puhujan että kuuntelijan tuntema. Sanoma on se, mitä aiheesta kerrotaan. Usein sanoma on uusi tieto, jonka puhuja haluaa kertoa kuuntelijalle.
Pandunian lauseet noudattavat aihe ja sanoma -rakennetta. Aihe tulee ensin ja sanoma seuraa sitä.
Panduniassa on joukko kielioppisanoja, joita kutsutaan suhdesanoiksi. Suhdesana osoittaa yhdessä pääsanansa kanssa olemisen tilaa, tekemisen kohdetta, aikaa, paikkaa, suuntaa ja syytä. Pandunian suhdesanat hoitavat samoja tehtäviä kuin muiden kielten sijamuodot, prepositiot ja postpositiot, ja jotkin verbit. Suhdesanat ovat kielioppisanoja, joten ne eivät merkitse mitään yksinään.
Sijaintia ja suuntaa ilmaisevat suhdesanat na (sijainti), de (alkuperä) ja tu (päämäärä).
Esimerkki:
mau lei na mesa. = Kissa makaa pöydällä.
mau hop de mesa. = Kissa hyppää pöydältä.
mau hop tu mesa. = Kissa hyppää pöydälle.
mau hop de mesa tu base na son kama. = Kissa hyppää pöydältä lattialle makuuhuoneessa.
Olemista eli samuutta ilmaisee suhdesana es.
Esimerkki:
mau es hevan. = Kissa on eläin.
mau jo isi es kasa hevan. = Kissalla on helppoa kotieläimenä.
Lähes kaikki pandunian sanat ovat lainasanoja olemassa olevista kielistä. Ne on sovitettu pandunian äänne- ja kirjoitusjärjestelmiin tarkoituksena mahdollistaa niiden oppiminen ja käyttäminen vaivattomasti. Ääntämykseen liittyviä hankaluuksia on oiottu pyrkimyksenä välttää ymmärrystä hankaloittavia vieraita korostuksia. Yleensä jokaisella sanalla on kuitenkin melko tarkka vastine jossakin lähdekielessä.
Pandunian sanat ovat peräisin joka puolelta maailmaa. Kaikki pandunian sanat ovat kansainvälisiä sanoja eli ne esiintyvät monessa kansallisessa kielessä.
Maailmalla on monta kansainvälistä sanastoa, joista huomattavimmat ovat Länsimaiden kreikkalais-latinalainen sanasto, Afrikan ja Aasian persialais-arabialainen sanasto, Etelä-Aasian intialainen sanasto, ja Itä-Aasian kiinalainen sanasto. Esimerkiksi käsitteelle "ihminen" on jokaisessa sanastossa omat kansainväliset sanansa, jotka käydään läpi alla.
Kuva. Suurten kulttuurisanastojen piirit maailmankartalla.
Länsimainen sanasto on kreikkalais-latinalaista alkuperää, mutta myöhemmät kielet ovat antaneet sille panoksensa. Euroopassa se levisi latinan kielen mukana ja muualle maailmaan se on levinnyt siirtomaavaltojen kielten, kuten englannin ja ranskan, välityksellä. Klassisten apukielten, kuten esperanton, idon ja interlinguan, sanastot perustuvat melkein kokonaan länsimaiseen kansainväliseen sanastoon. Panduniassa länsimainen sanasto on yksi tasavertainen osa muiden kansainvälisten sanastojen rinnalla.
Länsimaisessa sanastossa ihmistä tarkoittaa kreikkalaisperäinen sana "anthropos", joka esiintyy lukuisissa läntisissä kansainvälisissä sanoissa kuten antropologia ja filantrooppi. Latinasta tulevat sanat "homo" ja "humanum", jotka esiintyvät myös kansainvälisissä sanoissa kuten homo sapiens, humaani, humanismi ja humanoidi. Ensin mainittu on myös säilynyt latinan jälkeläiskielissä, sillä ranskan "homme", italian "uomo", espanjan "hombre" ja portugalin "homem" tarkoittavat ihmistä.
Länsimaiden maailmanvallan huippukaudella (noin vuosina 1800-2000) länsimaissa luodut apukielet, kuten esperanto (julkaistu 1887), ido (1902), occidental (1922), novial (1932) ja interlingua (1951), ovat länsikeskeisiä. Niiden kielioppi ja lähes kaikki niiden sanat ovat länsimaista perua.
Afrikkalais-aasialainen sanasto syntyi Lounais-Aasian (eli Lähi-Idän) ja Koillis-Afrikan kielten vuorovaikutuksesta. Tämän sanaston klassiset kielet ovat mm. heprea, aramea, arabia ja persia. Se levisi islaminuskoisten saarnaajien, kauppiaiden, sotilaiden, valtiomiesten ja tiedemiesten vaikutuksesta Afrikkaan, Aasiaan ja jopa osaan Eurooppaa.
Afrikkalais-aasialaisessa kielipiirissä ihmistä tarkoittavat sanat "insan" ja "adam". "Insan" esiintyy sellaisenaan mm. arabiassa, persiassa, turkissa ja urdussa. "Adam" tunnetaan länsimaissakin raamatusta ensimmäisen luodun ihmisen nimenä, joka raamatun mukaan on Aatami eli Adam.
Intialainen sanasto syntyi Intian niemimaan kielten vuorovaikutuksesta. Sen kantajina toimivat mm. sanskrit ja pāli. Se levisi myös Indokiinaan ja muualle Kaakkois-Aasiaan. Intialainen sanasto on siinäkin mielessä tärkeä, että nykyään Intian niemimaan väkiluku on suurempi kuin länsimaiden yhteenlaskettu väkiluku.
Intialaisessa kielipiirissä ihmistä tarkoittaa sana "manušia", joka esiintyy mm. hindissä (मनुष्य [manuʃja]), banglassa (মানুষ [manu:ʃ]), tamilissa (மனிதன் [manitan]), thaissa (มนุษย [manut]) ja indonesiassa (manusia). Intialaisessa tarustossa ensimmäisen ihmisen nimi oli Manu. (Germaanisten kielten man/Mann ja människä/menneske/mens/Mensch luultavasti ovat samaa varhaista indo-eurooppalaista alkuperää kuin tämä intialainen sanue.)
Itäaasialainen sanasto on peräisin Kiinasta, joka on lähes aina ollut Itä-Aasian johtava suurvalta. Kiinan sanastoa on lainattu runsaasti mm. japanin, korean ja vietnamin kieliin. Lainaaminen kuitenkin tapahtui niin kauan sitten, että kielet ovat ehtineet äänteellisesti kehittyä eri suuntiin sen jälkeen. Sen vuoksi esimerkiksi mandariinikiinan, korean ja japanin tuntemien yhteisten sanojen ääntämys poikkeaa monesti paljonkin toisistaan.
Itäaasialaisessa kielipiirissä ihmistä tarkoittava kirjoitusmerkki on 人 ja sen alkuperäinen ääntäminen oli ehkäpä [njan]. Nykykielissä ääntäminen vaihtelee, mandariinikiinassa on [ɻən], kantoninkiinassa [jan], shanghainkiinassa [njən] tai [njin], koreassa [in], japanissa [dʒin] tai [nin] ja vietnamissa on sana "nhân", joka ääntyy [njan].
Suurten kulttuurien levittämien suurten kulttuurisanastojen lisäksi on olemassa myös muita, pienempiä kansainvälisiä sanastoja, jotka perustuvat joko kielten sukulaisuuteen tai erisukuisten kielten kanssakäymiseen. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä pienemmistä kansainvälisistä sanastoista.
Suomalais-ugrilaiset kielet ovat sukua toisilleen. Käsitteelle "ihminen" ei ole jäljellä yhteistä suomalais-ugrilaista sanaa, mutta jotkin muut sanat läpäisevät miltei koko kieliperheen. Yksi tällainen esimerkki on sana "kala", joka esiintyy sellaisenaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, kuten suomessa ja virossa. Pohjoissaamen sana on "guolli". Marin kielissä on "кол" [kol], mordvan kielissä "кал" [kal] ja unkarissakin "hal". Jos maailmankieleen kelpuutetaan suomalais-ugrilaisia sanoja, tällaiset lähes koko kieliperheen tuntemat sanat ovat parhaita ehdokkaita.
Kuten edellä on osoitettu, ihminen-käsitteelle on olemassa useita kansainvälisiä sanoja, kuten antrop, human, insan, adam, manus, njan tai nin. Tuhansille muille käsitteille on myös olemassa kansainvälisiä sanoja, yleensä jokaisessa kielipiirissä omansa. Tasapuolisuuden nimessä maailmankielen kuuluu sisältää sanoja ainakin kaikista suurista kulttuuri- ja kielipiireistä.
Panduniaan on otettu sanoja kaikista suurista kulttuurisanastoista. Niinpä pandunia on todella yleismaailmallinen ja koko maailmaa edustava kieli.
Kirjoittanut Risto Kupsala, 2007-2011