Sanojen painotus

Painollisen tavun paikka riippuu sanavartalon pituudesta.

Jos sanavartalossa on yksi tai kaksi tavua, ensisijainen paino on ensimmäisellä tavulla, ja toissijainen paino on parittomilla tavuilla. Esim. kómun, kómunìte.

Jos sanavartalossa on kolme tai useampia tavuja, ensisijainen paino on toisella tavulla, ja toissijainen paino on parillisilla tavuilla. Esim. matúre, matúritè.

Kun tavussa on i tai u ja jokin muu vokaali, niiden katsotaan kuuluvan samaan tavuun. Esim. páuze, dúnia, rádio, Rúsia, Arábia, Itália.

Yhdyssanojen osat säilyttävät alkuperäisen painotuksensa. Esim. télefóne, kílográme.

Painolliset tavut äännetään voimakkaammin. Jos painollinen tavu päättyy vokaaliin, se äännetään pidempänä.

Painottomassa tavussa oleva e voi ääntyä heikkona švaa-äänteenä /ə/. Esim. toke /tókə/, mature /matúrə/.

Sävelkorkeus ja -kulku

Tavun, sanan ja virkkeiden sävelkorkeudella tai sävelkululla ei ole kieliopillista merkitystä panglobishissa.

Panglobish ei ole "tonaalinen" kieli. Sanan tavujen sävelkorkeus tai sävelkulku ei vaikuta sanan merkitykseen.

Myös intonaatio eli virkkeen sävelkulku ei vaikuta virkkeen merkitykseen. Esimerkiksi sillä ei ole merkityksen kannalta väliä, sanotaanko kysymykset tasaisella, nousevalla vai laskevalla sävelkululla.

Sävelkorkeutta ja -kulkua voi silti käyttää tunteiden, kuten ystävällisyyden ja vihan, ilmaisemiseen – mutta niillä ei vain ole kieliopillista merkitystä.